Bruno K. Öijer: Hopeanmustaa

Kirjasto laittaa varmaan kohta jonkin huomautuksen minulle. Bruno K. Öijerin Hopeanmustaa (Sammakko, 2010) on ollut jo pitkään lainauksessa. Aina olen vain uusinut lainan. Miksikö? Siksi, että ohuen runoteoksen olen jo aikaa sitten lukenut, mutta en ole vain saanut muodostettua runoista ajatuksiani blogiin asti. Nyt en enää kehtaa lainausta uusia, vaan pakotan itseni kirjoittamaan tämän postauksen.

Bruno K. Öijerin Hopeanmustaa on runokokoelma, jonka runot kertovat pienistä asioista, joilla voi olla elämää suurempi merkitys. Runoissa on jotain hyvin klassista. Pidän myös siitä, kuinka hyvin suomentaja on saanut runojen taianomaisuuden pysymään runoissa tai mistä minä tiedän, onko alkuperäisrunoissa ollut taianomaisuutta. Käännöksissä kuitenkin on. Runoista löytyy sopivasti romanttisuutta, mutta liian imeliä ne eivät missään tapauksessa ole. Löydän runoista myös jotain hyvin intiimiä ja henkilökohtaista. Pidän runojen pehmeästä tavasta kertoa isompiakin ja järkyttävimpiäkin asioita lukijalle.

Öijerin runot vilisevät arkipäiväisiä yksityiskohtia, jotka kuitenkin toimivat runoissa hienolla tavalla. Tulin miettineeksi sellaista, kuinka pitkään Öijerin on pitänyt hioa yhtä runoa, jotta siitä on tullut se, mikä on. Runot ovat todella valmiita ja hyvin mietittyjä kokonaisuuksia.

Kirjan kansi on melkoisen synkkä. Öijerin yhteydessä puhutaankin usein goottilaisuudesta, ja miksipä ei puhuttaisi. Jotkut runot ovat rujoja ja synkkiä. Siitä huolimatta niitä on ihan helppo lukea ja goottilaisuus tulee jotenkin sivutuotteena ja melkeinpä tavanomaisena toteamuksena.

Bruno K. Öijer on suuri nimi ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Hän on arvostettu runoilija ja kriitikoiden suosikki. Kirjan takakannen mukaan Öijer tekee esiintymiskierroksia, jotka vetävät teatterisalit täyteen. En tiedä, pitääkö tieto edelleen paikkansa, mutta onhan se aina kiehtovaa, jos pääsee kuuntelemaan runoilijaa lausumassa omia runojaan.

Bruno K. Öijerin Hopeanmustaa on suomentanut Markku Into. Ruotsinkielinen alkuteos Svart som silver on vuodelta 2008.

jos pysähdyn

ja istutan ajatukseni maahan

tulee joku ensi vuonna kulkemaan ohitse

ja näkee niityn

missä kissankellot ja päivänkakkarat

laulavat toisilleen

Ote lainattu Bruno K. Öijerin Hopeanmustaa -runokokoelman runosta Ensi vuonna.

Bruno K. Öijerin Hopeanmustaa -runokokoelmalla osallistun Reader, why did I marry him? -blogin runohaasteeseen.