Leena Lehtolainen: Turmanluoti

Äitini tapaa ostaa Kirjan ja ruusun päivänä 23.4. jonkin kirjan saadakseen samalla Kirjakauppaliiton jäsenten antaman erikoisteoksen kaupan päälle. Minä saan tietysti lainata näitä erikoiskirjoja, kuten tänäkin vuonna, kun Leena Lehtolaisen Turmanluoti (2018) tuli jakoon. Täytyy häpeäkseni myöntää, että jostain syystä en ole tainnut lukea Lehtolaiselta kuin yhden kirjan aikaisemmin. Tälle ei taida olla mitään muuta järkevää selitystä kuin ajanpuute.

Rikoskomisario Maria Kallion aviomies Antti Sarkela on tutkijana yliopistolla. Työnsä vastapainoksi mies on perheeltään salaa aloittanut uuden harrastuksen, ampumisen. Uudesta harrastuksesta kuultuaan perhe on yllättynyt. Rauhaa rakastava ja siviilipalveluksen läpikäynyt mies aseen kanssa. Outoa. Antti pääsee kuitenkin mukaan jahtiporukkaan, jossa hänellä on entuudestaan yksi tuttu. Asiat eivät mene aina niin kuin pitäisi. Yhdellä metsästysreissulla yksi hirvestäjä kuolee vahingonlaukauksen seurauksena. Antti on yksi miehistä, joka joutuu epäiltyjen listalle.

Maria Kallio on tuttu tv:stä. Tai en nyt tiedä. En ole tainnut edes televisiosta kauheasti katsella Maria Kalliota, koska olen huono katsomaan televisiota. Tiedän kyllä tapauksen ja ehkä sen vuoksi Maria Kallio saikin Minna Haapkylän kasvot. Turmanluoti esittelee loistavalla tavalla Maria Kallion ja hänen perheensä. Pidin siitä, kuinka kirjassa käytiin läpi perheenjäsenten ajatuksia. Lehtolainen oli osannut hyvin kirjoittaa nuorten lastensa ajatukset siten, että lukija tiesi heti, ettei kyseessä ollut aikuinen ihminen. Pidin myös siitä, kuinka jahtiporukan vahingonlaukausta pohdittiin perheen sisällä. Ei menty kauheasti perheen ulkopuolelle, vaikka lopussa toki tapahtuikin hieman enemmän jännittäviä asioita.

Lehtolaisen tyyli kirjoittaa on selkeää suomen kieltä. Tarina etenee loogisesti. Mielestäni kirjassa ei ole turhia juonikuvioita, eikä harhapolkuja, jotka vain helposti sekoittavat lukijan ajatuksen. Pidin myös siitä, kuinka kirjassa oli selkeänä punaisena lankana lähimmäisten kantava voima. Rakastava perhe tukee, vaikka välillä voi hieman kipinöidä.

Turmanluoti on ohut kirja, jonka lukee välipalaksi. Lehtolaisen vankkumattomien kannattajien kannattaa kirja tietysti myös lukea. En tiedä, tuleeko kirjan kautta uusia asioita Maria Kallion perheestä ja elämästä, mutta tarina on joka tapauksessa nerokas.