Tämän vuoden ensimmäinen teatterikäynti oli
Kansallisteatterissa. Esityksenä oli pienellä näyttämöllä pyörivä Masennuskomedia. En olisi ehkä muuten
mennyt katsomaan kyseistä näytelmää, mutta onneksi Bloggariklubi töytäisi minut
paikalle. Näytelmä on kerta kaikkiaan mahtava.
Eeva (Pirjo Luoma-aho)
on viidenkympin rajapyykin ylittänyt naisjohtaja, joka vaatii yrityksen
jokaiselta työntekijältä täyttä panosta ja hieman enemmänkin. Eevalla menee
kovaa ja silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Menee niin kovaa, että Eeva
palaa loppuun ja saa lähtöpassit työpaikaltaan. Eevan uusi elämä on
mielialalääkkeiden sävyttämää sohvalla makoilua, kunnes lääkkeet saavat lähteä.
Kukaan ei kuitenkaan halua palkata viisikymppistä naista. Lopulta Eeva ajautuu
työkeskukseen, jossa näkee uuden mahdollisuuden edetä urallaan. Eeva järjestää
entisten suhteidensa avulla työkeskukselle suuren tilauksen, koska onhan se
hienoa, että hyvin menestyvä yritys näyttää eettisen valveutuneisuutensa
tilaamalla työkeskukselta HulluPupu -tuotteita. Kuinka työkeskuksen työntekijät
ottavat asian vastaan ja onnistuuko Eevan päsmäröinti?
Pirjo Luoma-aho
Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri
|
Pirjo Luoma-aho tekee huikean roolityön. Nainen on todella
sekopäinen ja ylienerginen. Luoma-ahon menoa katsellessa en yhtään ihmettele,
että näytelmän Eeva sekoaa ja palaa loppuun. Työkeskuksen mielenterveyskuntoutujista
koottu työntekijätrio (Maria Kuusiluoma,
Tuomas Uusitalo ja Pietu Wikström) on tiimi, joka tukee
toinen toistaan. Maria Kuusiluoma on uskomattoman vakuuttava omassa roolisuorituksessaan.
Aivan kuin nainen olisi nostettu jostain syrjäytyneiden joukosta näyttämölle.
Aggressiivinen, mutta heikompaa puolustava ja tietää tasan tarkkaan kaiken Kelan myöntämistä tuista. Tuomas Uusitalo puolestaan
vaikuttaa hyväuskoiselta hölmöltä. Mies on valmis uskomaan kaikkeen, mitä
hänelle sanotaan. Pietu Wikström puolestaan peittää kasvonsa pitkien hiustensa
taakse ja odottaa hetkeä, jolloin saa otteen työstä. Ehkä on kuitenkin parasta
vain olla omissa oloissaan.
Muidenkin näyttelijöiden roolisuoritukset olivat mainioita. Arttu Kapulainen Eevan pojan vaatteissa
on loistavalla tavalla yliampuvaa. Mies haluaa pelastaa maailman, mutta olla
kuitenkin tekemättä oikeastaan mitään. Eihän valmiissa maailmassa ole kiire
minnekään. Tai ainahan voi ryhtyä tekemään vaikka dokumenttielokuvia. Antti Pääkkösellä on
näytelmässä monta roolia, mutta paras on ehkä Sulev. Työkeskuksen ulkomaalaisvahvistus,
jonka suomen kieli on hämmästyttävän hyvin korostettua. Pidin myös Paula Siimeksen topakan mukavasta roolista.
Nainen on kuin tehty työkeskuksen ohjaajaksi. Sydämellinen ja kuunteleva.
Pietu Wikström ja Pirjo Luoma-aho
Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri
|
Esityksen alkaessa näin näyttämöllä karrikoidun kohtauksen
omalta työpaikaltani. Tulosta on tahkottava hinnalla millä hyvänsä ja säästöjä saatava. Eevan
mennessä ensimmäistä kertaa työkeskukseen, minua nauratti, mutta toisaalta
kiemurtelin häpeästä. Saako tällaiselle nauraa, koska kohtaus on hyvin aito? Työkokeilussa
olevat työntekijät ovat todellisen tuntuisia, eikä tällaiselle oikeasti saisi
nauraa. Totuudenmukainen näytelmä on hullu, hauska ja raju. Nyt on leikitelty
vakavilla asioilla, mutta se on tehty taitavasti.
Kirsikka Saaren
ja Jenni Toivoniemen kirjoittama
näytelmä perustuu Mari Rantasilan
alkuperäisideaan. Näytelmän on ohjannut Rantasila, ja onkin onnistunut siinä
mielestäni loistavalla tavalla. Palaset ovat kohdillaan ja homma toimii. Erityiskiitokset
lähtevät tällä kertaa videosuunnittelun Pyry
Hyttiselle ja äänisuunnittelun Johanna
Stormille. Molemmat loivat näytelmälle aivan omanlaisensa, kaaosmaisen
tunnelman.
Maria Kuusiluoma, Pirjo Luoma-aho ja Tuomas Uusitalo
Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri
|
Masennuskomedia on
ilman muuta aito ja rehellinen kuvaus suomalaisesta yhteiskunnasta. Näytelmä on
myös hyvin ajankohtainen kuvaus siitä, millaisessa maailmassa elämme. Näytelmä
sopii etenkin bisneselämän kärrynpyörässä juokseville. Toisaalta näytelmä on
sopiva irtiotto ihan kenelle vaan, joka haluaa viettää viihdyttävän
parituntisen.
Masennuskomedia
sai kantaesityksensä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 29.11.2017.
Rooleissa: Arttu Kapulainen, Maria Kuusiluoma, Pirjo Luoma-aho,
Antti Pääkkönen, Paula Siimes, Tuomas Uusitalo ja Pietu Wikström (TeaK)
Ohjaus: Mari Rantasila
Lavastus: Katri
Rentto
Pukusuunnittelu: Ninja
Pasanen
Valosuunnittelu: Kare
Markkola
Äänisuunnittelu: Johanna Storm
Videosuunnittelu: Pyry Hyttinen
Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi
Tanssin valmennus: Kaari
Martin ja Jussi Väänänen
Dramaturgia: Minna
Leino
Näin esityksen medialipulla. Kiitokset Kansallisteatterille,
kuten kiitos myös kuvalainauksista.
Kun luin juttusi niin ihan voisin mennä katsomaan..ei ole tullutkaan pitkään aikaan teatterissa käytyä. Mukavaa viikkoa💕
VastaaPoistaTämä on kyllä sellainen näytelmä, joka kannattaa käydä katsomassa. Oikeasti sai nauraa, vaikka rankoista aiheista olikin kyse.
PoistaIhanaa viikkoa myös sinulle <3