Heikki Valkama: Pallokala

Viime vuoden postaamattomia kirjoja on vielä jonkin verran, mutta postaan niitä hiljakseltaan, niin tulee parempi omatunto. On sekin muuten kumma, että näistä pitää ottaa paineita. Blogin pitämisen pitäisi olla rentouttavaa ja mukavaa, mutta ehkä se on taas näitä juttuja, että jos yksi luonteenpiirteesi on stressaaja, stressaat tällaisestakin. Mutta sitten asiaan. Luin Heikki Valkaman Pallokalan (Tammi, 2017), jonka sain kustantajalta Helsingin kirjamessujen bloggaajatilaisuudessa. Kiitos lähtee siis kustantajan suuntaan.

Riku Mäki on vastikään eronnut vaimostaan. Olo on hieman katkera, joten hän on päättänyt vaihtaa maisemaa. Tai ei se oikeasti ihan noin mennyt, vaan Riku on saanut kutsun huippukokkien kilpailuun Japaniin. Kutsu lähtee vain todella harvoille ja valituille ulkomaalaisille, mutta Riku tietää, että hänen japanilainen ystävänsä opiskeluajoilta on kutsun takana.

Huippukokkien kilpailu on Japanissa suurta showta. Kokkien jokaista liikettä seurataan median puolelta ja kukin kokki saa varmasti omat kannustusjoukkonsa. Ei aikaakaan, kun Riku on kilpakeittiössä loihtimassa ensimmäistä ateriaa tarjottavaksi arvovaltaiselle tuomaristolle. Riku saa ensimmäisen annoksen valmiiksi nopeammin kuin kilpatoverinsa, joten ei muuta kuin ruoka tuomaristolle maisteltavaksi ja haisteltavaksi. Seuraavaksi vuorossa on brittiläisen Conranin annos, ja sitten jo tapahtuukin. Tuomaristo alkaa oireilla ja tapahtuu kamalia. Kuolema korjaa satoa. Rikun tai Conranin annoksessa on ollut jotain myrkyllistä.

Nyt täytyy sanoa, että olipas erilainen dekkari. Erilaisuutta tekee jo pelkkä japanilainen ympäristö, joka Heikki Valkamalla onkin ollut hyvin hallussa. Toisaalta ei ihmekään, hän on asunut lapsuutensa Japanissa, joten kulttuuri on tuttu. Valkama kylläkin kertoi bloggaajatilaisuudessa myös sellaista, että japanilainen kulttuuri on niin syvää, että aina löytyy uusia viittaussuhteita. Pidin myös siitä, kuinka erilaiset japanilaiset käsitteet oli kuvattu kirjassa niin, että tavallisen lukijan oli helppo ymmärtää lukemaansa. Kirjasta sai myös hyvän kuvan siitä, kuinka hierarkkista japanilainen kulttuuri on, ja kuinka perinteistä pidetään kiinni.

Kirjan rakenne on vuorotteleva. Välillä seurataan Rikua ja välillä taas japanilaista, nimettömänä pysyvää henkilöä. Japanilaisen henkilön teot antavat kirjalle tietyn jännitteen. Mitä tämä henkilö oikeastaan haluaa saavuttaa? Se, mikä hieman ihmetytti, miksi japanilaisen henkilön osuudet oli painettu kursiivilla. Kursiivia tekstiä ei ole missään olosuhteessa mukava lukea montaa sivua peräkkäin.

Heikki Valkama osaa kirjoittaa selkeää tekstiä, jota ei tarvitse sen kummemmin ihmetellä. Tarina etenee loogisesti. Loppukohtaus on kuitenkin niin absurdinen, etten oikein uskonut lukemaani. Toisaalta Japanin järjestäytynyt rikollisuus, yakuza, taitaa olla niin uskomaton järjestelmä, että mikä tahansa voi olla mahdollista. Loppukohtaus oli kuitenkin jotenkin hyvin hollywoodmainen. Voisin kuvitella näkeväni tällaisen kohtauksen jossain toimintaelokuvassa.

Bloggaajatilaisuudessa Valkama kertoi haastatelleensa kirjaansa varten japanilaisia kokkeja. Kirjasta saakin aikamoisen annoksen tietämystä japanilaisesta ruoasta ja siihen liittyvistä elementeistä. Valkama kertoi myös, että uusi kirja on tekeillä. Myös siinä on jotain Japaniin liittyvää.

Valkaman esikoiskirja Pallokala voitti viime vuonna (2017) Kirja à la Carte -palkinnon, joten kyseessä ei ole mikä tahansa tusinakirja. 

Heikki Valkaman Pallokalaa suosittelen ruokahifistelijöille ja hieman erilaisten dekkareiden ystäville.