Lauantai Helsingin Kirjamessuilla

Eilen oli kyllä niin tiivis päivä, että voin vannoa nukkuneeni viime yönä kuin tukki. Lähdin heti aamusta aikaisin messukeskukseen, koska jo ennen messukeskuksen avaamista oli kirjabloggareille tarjolla herkullinen aamiaiskattaus WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan tarjoilemana. Maittavan aamiaisen rinnalla kuulimme kuutta kiinnostavaa kirjailijaa.

Aamiaiskattauksen aloitti Heikki Valkama kertomalla esikoisdekkaristaan Pallokala (Tammi, 2017). Kyseessä ei ole mikä tahansa tusinadekkari. Kirja on jo ehditty palkita à la Carte -palkinnolla. Kirjan tapahtumat painottuvat Japaniin ruoan ympärille, mutta ympärillä pyörii Japanin järjestäytynyt rikollisuus. Marianne Kurtto puolestaan kertoi ensimmäisestä romaanistaan Tristania (WSOY, 2017), jonka tapahtumat sijoittuvat maailman syrjäisimmälle saarelle. Saarella asuu vain 264 asukasta, joista muutaman fiktiivisen henkilön elämää päästään kirjassa seuraamaan lähemmin. Kirjan kantavina teemoina ovat kaipuu, yksinäisyys ja syyllisyys. Kolmantena kirjailijavieraana bloggarit kuulivat Roope Sarvilinnaa, joka kertoi toisesta romaanistaan Osuma (Tammi, 2017). Kirjan teemana on Andersin ja Monan rakkaustarina, joka ei ole kovin onnellinen. Kirja on tunnelmaa hakeva ja hissukseen luettava. Joonas Konstig puolestaan on kirjoittanut kirjan Vuosi herrasmiehenä – Viheätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä (WSOY, 2017). Kirja perustuu tositapahtumiin. Konstig näkee 1-vuotiaassa pojassaan oman itsensä ja luonteensa. Tästä lähtee ajatus liikkeelle, että jonkin on muututtava. On opeteltava herramiehen tavoille. A.W. Yrjänä puolestaan kertoi, että Joonaanmäen valaat (Johnny Kniga, 2017) on seikkailukertomus kaikenikäisille. Kirjalla on haettu tunnelmaa, jonka Yrjänä itse oli tuntenut pikkupoikana lukiessaan seikkailukertomuksia. Aamiaiskattauksen jälkiruoan bloggareille tarjosi Tuomas Kyrö. Mielensäpahoittajan Suomi (WSOY, 2017) käy Suomen historiaa läpi vuosi vuodelta. Kuuntelijana on Mielensäpahoittajan pojan likka, joka kertoo oman kantansa asioihin. Likan ajatukset pakottavat Mielensäpahoittajan peilaamaan omia ajatuksia nuoren ihmisen ajatusmaailmaan.

Oli kyllä huikea aloitus lauantaille. Tämän jälkeen olikin aika laskeutua messuhallin uumeniin. Olin liikkeellä Hidasta matkailua -blogin Päivin kanssa. Meillä ei ollut mitään erikoisempia suunnitelmia, vaan päätimme kulkea virran vietävänä ja pysähtyä tarvittaessa. Nopeasti ensipysähdys tulikin. Jäimme kuuntelemaan Kjell Westön, Mikaela Hasánin ja Michael Baranin kertomaa Kirjasta näyttämölle – Kangastus 38 Kansallisteatterissa. Vaikka olin jo aiemmin kuunnellut Westötä samasta aiheesta bloggariklubilla, oli trion jutustelua mukava kuunnella ja saada laajempaa näkemystä aiheelle. Kiertelyn ja haahuilun lomassa tuli tehtyä täsmäiskuja. Matka-agentit vievät kirjanrakastajia maailmalle romaanien maisemiin. Miltä kuulostaisi Agatha Christien Englanti tai Harry Potter -maailma ja Lontoo. Heitimme myös muutaman oman idean matkakohteeksi. Tällaiset ajatukset ovat kuulemma aina tervetulleita. Olisihan se Jane Austen -matka aika kiva tai kenties Moskovaan Mestarin ja Margaritan jalanjäljille.

Käyskentely messuilla on aina haastava kuntoilulaji. Siksipä olimmekin enemmän kuin tyytyväisiä, kun meidät pysäytettiin ja kysyttiin, haluammeko kuulla runon. Halusimme. Saimme arpoa numerolaput, jonka jälkeen meidät istutettiin tuoleille ja meille luettiin runot. Ja kuka tai mikä tällaista tarjoaa? Sekstetti. Viiden 50+ naisen ryhmä, joka on julkaissut runoantologian EniG.ma. Oli muuten rentouttava hetki kaiken messuhälinän keskellä. Kekseliäs ja loistava tapa tuoda omaa kirjaa esille.

Suomalaisen Kirjakaupan lavalla törmäsimme jälleen Tuomas Kyröön. Taas oli miestä kuunneltava, vaikka olimme juuri aiemmin miestä kuulleet. Saimme myös kuulla, että presidentti Tarja Halonen haastattelisi miestä Aleksis Kivi -lavalla. Sinne oli siis suunnistettava myös. Osuimme parhaaksi paikalle ja pääsimme kuuntelemaan Baba Lybeckin haastattelemaa Alivaltiosihteeriä. Siinä käytiin sanamuunnokset ja palindromit läpi. Ei kuulemma onnistu ruotsiksi sanamuunnokset tai ainakin se on hyvin hankalaa. Tämän jälkeen alkoikin tapahtua, kun Securitaksen miehiä alkoi kasaantua paikalle. Sieltähän se presidentti Halonen saapui Tuomas Kyrön kanssa. Halosen haastattelua oli ilahduttavaa kuunnella, kuten oli tammikussakin Kirja vieköön -illassa.

Kirjailija Tuomas Kyro ja presidentti Tarja Halonen

Kyllä tulee ihmiselle nälkä messuilla. Onneksi samaan aikaan kirjamessujen kanssa on Viini ja Ruoka 2017 -tapahtuma. Sinne oli suunnistettava ja makuja maisteltava. Ostoksiakin tuli tehtyä. Yhdellä osastolla oli tarjolla ihania italialaisia Montefeltron herkkuja. Nam. Osastolla oli myös mahdollisuus suunnitella erilaista Italian matkaa Montefeltroon.

Tankkauksen jälkeen kävimme vielä kuuntelemassa, kun Anne Leinonen haastatteli Henry Ahoa ja Pasi Ilmari Jääskeläistä aiheesta Vieläkö on vampyyreitä? Keskustelua oli hauska kuunnella, vaikken ollutkaan ihan kohderyhmää. Kaiken messuhulinan jälkeen oli vielä kaksi tapahtumaa, johon oli osallistuttava.

Ensimmäinen oli Mikko Kalajoen Miesmuistin (WSOY, 2017) lukupiiri. Meitä oli viiden naisen joukko valittu alustavaksi lukupiiriksi, jos keskustelu ei olisi lähtenyt liikkeelle. Ei kuitenkaan ollut pelkoa tällaisesta. Lari Mäkelä WSOY:lta johdatteli Mikko Kalajoen kanssa keskustelun alkuun niin loistavasti, että luultavasti jokainen osallistuja sai sanottua sanansa, jos vain halusi. Oli mielenkiintoinen keskustelu ja virkistävä. Ennen tilaisuutta olin hieman uupunut kaikesta messuhulinasta, mutta lukupiirin jälkeen olin aivan kuin uusi ihminen. Täytyy kyllä jatkossakin osallistua näihin lukupiireihin.

Kirjailija Mikko Kalajoki

Päivän viimeinen tilaisuus oli Teoksen bloggaajatilaisuus. Kuohuvien ohella meille tarjoiltiin mielenkiintoinen katsaus Teoksen seitsemän kirjailijan uusimpiin teoksiin. Juhani Känkäsen Hyvältä näyttää, Apo Apponen! lisäsi lastenkirjatietämystäni sen verran, että kirjan kuvituksen on tehnyt Känkänen itse. Monipuolinen mies, koska samainen herra lauloi meille vielä yhden kappaleen kitaralla itseään säestäen. Marjo Niemi kertoi kirjastaan Kaikkien menetysten äiti. Kirja on riipaiseva yksinpuhelu kuolleelle äidille, jossa mennään häpeän syntyjuurille saakka. Jarkko Volasen esikoisromaani Hiekankantajat puolestaan on kuvaus Auran elämästä saaressa, jossa luonto on jatkuvasti ja voimakkaasti läsnä. Novellikokoelmaa tarjoilee Maria Peura Tunkeilijat -teoksellaan. Tarinoissa ylitetään erilaisia rajoja erilaista kieltä käyttäen. Onnettomat Roomassa on Heikki Reivilän romaani, jossa ihmiset elävät keksittyjen rooliensa kautta. Reivilä itse kuvailee kirjaansa kamarikomediaksi. Mikko Rimmisen Maailman luonnollisin asia kertoo virkamiehestä berliiniläisessä avaruustutkimuskeskuksessa. Mies saa tehtäväkseen vartioida kuutiota. Kirjassa on avuttomuutta jonkin suuren keskellä. Teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Juha Hurme on kirjoittanut kirjan Niemi. Kirja on kirjoitettu ilolla. Kirja on maailmankaikkeuden historia, jossa kuitenkin keskitytään niemen ympäristöön.

Täytyy sanoa, että oli pitkä päivä, kuten on tämä postauskin. Kirjamessuilla oli kuitenkin kivaa, enkä olisi halunnut menettää hetkeäkään. Mitä sinä teit kirjamessuilla? Teitkö hyviä ostoksia vai kuuntelitko mielenkiintoisia haastatteluja?

Kiitokset kustantajille hienoista bloggaajatilaisuuksista ja mielenkiintoisista kirjoista.