Kjell Westö: Kangastus 38

Oli kutkuttavaa lukea rinnakkain kahta Westön kirjaa. Rikinkeltainen taivas oli sänkylukemisena ja Kangastus 38 (Otava, 2014) puolestaan ulkoilulukemisena. Jälkimmäisen kirjan sain bloggariklubin ensimmäisestä syysistunnosta, jossa Kjell Westö oli kertomassa ajatuksiaan siitä, että hänen kirjansa Kangastus 38 päätyy Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle. Nyt esitys on jo ehtinyt saada ensi-iltansa, joten olisi tietysti kiva tietää, mitä Westö näytelmästä pitää. Itse menen katsomaan näytelmää lokakuun alkupuoliskolla. Kangastus 38 ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2013. Kirjan on suomentanut Liisa Ryömä.

Eletään vuotta 1938, jolloin Euroopassa alkaa jo olla tulevan sodan tuulia. Tapahtumapaikkana on Helsinki, vaikka Tukholmassakin käydään. Lakimies Claes Thune on palkannut toimistoonsa konttoristiksi rouva Wiikin. Rouva Wiik on tunnollinen, nopeaälyinen ja erittäin pätevä, mutta jotain erikoista naisessa on. Nainen ei paljasta itsestään liikoja. Itseään rouva Wiik nimittää Matildaksi, mutta välillä Miljaneiti saa rouvasta otteen. Matildan menneisyydessä on tapahtunut asioita, joita hän edelleen kavahtaa, mutta joita Miljaneiti puolestaan haluaa kostaa. Claes Thune puolestaan riutuu menetetyn avioliittonsa jälkitunnelmissa. Asia on kipeä. Etenkin, kun Thunella on keskiviikkokerho, joka tuo yhteen pienen herrapiirin, jonka yksi jäsen on vienyt Thunelta vaimon. Thune ja rouva Wiik lähestyvät toisiaan vähitellen, mutta tuleeko heidän orastavasta suhteestaan mitään vai pidetäänkö välit kuitenkin ammattimaisella tasolla?

Vaikka kirjoja ei saisi verrata, on nyt kuitenkin pakko hieman vertailla, koska kahta Westötä samanaikaisesti luin. Kangastus 38 on selkeästi synkempi romaani kuin Rikinkeltainen taivas. Westö on taitavalla tavalla saanut luotua Kangastus 38 kirjaan tunnelman, jota Euroopan poliittinen tilanne on luonut. Kirjan tarina on kiehtova. Jännitteitä on koko tarinan ajan, ja mikä parasta, loppu oli ainakin itselleni todella yllättävä. Pidin myös siitä, kuinka kirjan päähenkilöistä vähitellen paljastettiin lukijalle enemmän ja enemmän. Kirjan henkilökuvaukset olivat muutenkin hienosti rakennettuja. Juuri sellaisia ihmisiä, joita eri piireistä löytyy.

Westöllä erinomainen taito kuvailla Helsinkiä. Se on tullut todettua jo moneen kertaan, eikä Kangastus 38 tee poikkeusta tämän suhteen. Keskiviikkokerhon yksi jäsen on hoidettavana Kuparipuron sairaalassa. Oli aivan pakko googlettaa, onko tällainen sairaala ollut olemassa, koska kirjan kuvaukset olivat kuin suoraan Tuusulan Kellokosken sairaalan piha-alueelta. Kuparipuroa en löytänyt, mutta uskoakseni Westö on kirjassaan kuvaillut Kellokosken sairaalaa.

Kangastus 38 ottaa esiin myös juutalaiskysymyksen, vaikka Euroopan suunnalta tulevat uhkakuvat yritettiin unohtaa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Suomessa on ilmeisesti tosiaan ollut jo tuohon aikaan suoranaista juutalaisvihaa tai vähintään syrjintää. Voin vain kuvitella, millainen painostus asiasta on tullut Euroopan suunnalta. Mitä suuret edellä sitä pienet perässä. Niin surullista kuin se onkin ollut.

Kansallisteatterin Kangastus 38 näytelmästä Westö totesi reilut pari viikkoa ennen ensi-iltaa, että on iloinen, kun hänen tekstejään otetaan teatterin ohjelmistoon. Hän myös tietää, että näytelmä on uusi taideteos, eikä halua sekaantua teoksen tekemiseen, kunhan alkuperäistä eeposta kunnioitetaan. Kiva nähdä lokakuussa, kuinka Kansallisteatteri on tässä toiveessa onnistunut. Westö kertoi myös, että Kangastus 38 on intiimi, psykologinen ja kamarimusiikkityyppinen teos, jossa keskiössä on kahden haavoittuneen ihmisen kohtalo.

Kangastus 38 oli vuoden 2013 Finlandia-ehdokas. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon romaani voitti vuonna 2014. 

Kjell Westön Kangastus 38 kannattaa lukea, jos on pitänyt muista Westön romaaneista. Kirja kannattanee myös lukea, jos on menossa katsomaan Kansallisteatterin esitystä.