Syyspäivä Korkeasaaressa

Asiat eivät mene aina niin kuin ajattelisi. Ei sinnepäinkään. Tiistaina tuli mittariin puoli vuosisataa. Juhlia piti pienimuotoisesti lähimpien kesken, mutta syyn jos toisen takia juhlat piti perua. Harmitti. Tietenkin harmitti, mutta mitä enemmän kolauksia saan, sitä vahvemmaksi tulen. Ainakin toivon niin. Mitä sitten tein syntymäpäivänäni? Päätin, että otan aikaa itselleni ja vain itselleni. Laatuaikaa omassa seurassa. Se on jotain sellaista, mistä harvoin saa nauttia.

Suunnittelin alun perin, että menen Kansallismuseoon, jossa en ole käynyt lapsuusvuosieni jälkeen. Kansallismuseossa kiinnosti etenkin Kalevala Korun Rohkea. Ajassa. Aito. Suomen rakastetuin Koru 80 vuotta -juhlanäyttely. Museokierroksen jälkeen olisi kiva mennä elokuviin. Mutta mitä tapahtui? Heräsin tiistaiaamuna ajatukseen Korkeasaaresta. Miksi en lähtisi Korkeasaareen. Kävelyä ja eläinten ihmettelyä raikkaassa syysilmassa. Museo vastaan ulkoilma. Ei ollut vaikea valinta. Korkeasaari voitti kevyesti.

Tein aamupäivällä eväät, koska muistin, että Korkeasaaressa on ainakin yksi sisäpaikka, jossa voi nauttia omia eväitä. Siis kyllähän syysretkellä täytyy olla ehdottomasti omat eväät. Ruisleipää ja vettä oli valintani. Olisi kyllä pitänyt olla termospullossa teetä, ja jokin makea leivonnainen olisi ollut myös kiva juttu. Ensi kerralla osaan varautua paremmin. Aamupäivällä tuli tutkittua myös Korkeasaaren nettisivuja. Bussilla 16 pääsisi mukavasti rautatientorilta suoraan Korkeasaaren sillalle. Suunnitelma oli valmis, joten matkaan.

Korkeasaaressa olin perillä puoli kahden aikaan iltapäivällä. Ja nyt ihan vinkkinä, mitenkään koululaisia mollaamatta, mutta jos haluat omaa rauhaa Korkeasaaressa, niin tämä oli ehdottomasti loistava aika. Syysretkeni aikana kuulin lauttalaiturilla mellastavan koululaisjoukon sekä yhteen toiseen koululaisporukkaan törmäsin kissalaaksossa. Näillä koululaisilla oli kuitenkin jo kiire lähteä pois, joten ympärilläni oli oikeastaan vain luonnon ääniä. Muutamia henkilöitä näin retkeni aikana, mutta sain sitä, mitä hain. Omaa aikaa ja tilaa.

Nyt ei kuitenkaan kauheasti enempää juttua, vaan kuvia kehiin. Osa kuvista on hieman huonoja, koska ikkuna tai pleksi tai verkkoaita.

Mikä ihana leopardi se siellä köllii?

Taisin olla minä.

Kuvata saa, mutta kasvojani en näytä.

 Metsäpeurojen ruokahetki.

 Hu-huu huuhkaja.

 Valtava visentti.

 On Korkeasaaressa paljon muutakin ihailtavaa kuin eläimet.

 Mikä hellyttävä yksilö. Berberiapina.

 Kukas se siinä?

 Tunturipöllö, jos et tiennyt.

 Kuningasmerikotka ja sen valtava nokka.

 Tulisi jo talvi, niin pääsisi nukkumaan.

 Villisika ja sen kaveri.

 Kesyvuohet aterioimassa.

 Kyttyräselkiä ei voisi vähempää kiinnostaa.

 Tiedän. Olen kaunis.

 Etkö ymmärrä? Olemme samaa perhettä.

 Vikunjat loikoilemassa puun katveessa.

 Suokukolla on kivat oltavat.

Puupyton oli sentään lasin takana, mutta jos ihminen ei näe kuningaspytonia, niin tulee kyllä tunne, että käärme kiemurtelee jaloissa.

 Gundi. Uusi tuttavuus.

 Minä joudun toimimaan vahtina, kun muut pikkumangustit riekkuvat.

 Oikeasti hei. Madgaskarinsihisevätorakka. Onko tämä se, joita kaikissa kauhujutuissa syödään?

 Lisää kammotuksia. Afrikkalainen kukkakuoriainen.

 Nämä ovat sentään vain seinäkoristeita.

 Hiilikilpikonna. Uusi tuttavuus tämäkin.

 Tämä sinikurkkuara oli kova kaveri juttelemaan.

Vielä tämä yksi kuva. Riikinkukonpoikasia. Söpöjä. Yksi Korkeasaaren työntekijöistä kertoi minulle, että huonon kesän takia riikinkukot olivat pesineet tosi myöhään. Ainakin parilla emolla näin tällaiset pienet poikaset. Tämä lienee se pesue, jossa oli alkujaan seitsemän poikasta, mutta luonto on hoitanut osansa. Minkki vie pienokaisia.

Vielä loppuun sellainen asia, jos jaksoit kuvat tänne asti kahlata, että tiedän, kuinka kaikki ihmiset eivät hyväksy tällaista eläintarhatoimintaa. Itse olen täysin toisella kannalla. Esimerkiksi Korkeasaaressa tehdään hienoa työtä ja yritetään saada harvinaisia lajeja lisääntymään, jotta niitä voitaisiin taas palauttaa luontoon ja saada lajin kanta vahvistumaan. 

Ei muuten ollut yhtään hullumpi syntymäpäivä. Minulle tuli mahtava fiilis, jonka voimalla taas jaksaa taapertaa.