Kari Hukkila: Tuhat ja yksi

Lukemattomien kirjojen pinossa on ollut jo lähes vuoden ajan Kari Hukkilan Tuhat ja yksi (Teos, 2016). Sain kirjan viime vuonna Helsingin Kirjamessujen bloggaajatilaisuudesta. Kiitokset kirjasta lähtevät siis kustantajalle. Omaatuntoani on hieman kolkutellut, koska kirja on jäänyt aiemmin lukematta. Onneksi muistin kirjan, kun tuli vuoroni ehdottaa lukupiirikirjaa. Ajattelin, että nyt olisi ehkä jotain todella erilaista luettavaa, ja oikeassa olin.

Kirjan minä-kertoja riitaantuu sukunsa, ja etenkin veljensä kanssa ja ryhtyy kirjoittamaan vastinetta heidän maahanmuuttajavastaisille ajatuksilleen kirjailija Gustaw Herling-Grudzińskista ja hänen gulag-vankileirikokemuksistaan. Kirjoitustyö kuitenkin keskeytyy, kun kertojan ystävä Mara ottaa yhteyttä ja pyytää kertojan Roomaan. Mara on tutustunut etiopialaiseen Kurreen, johon myös kertoja tutustuu. Kurre on paperiton ja yhteiskunnan ulkopuolinen yksilö. Mara ripustautuu ailahtelevaiseen Kurreen, joka häipyy kuitenkin omille teilleen. Kertoja seuraa tätä kaikkea vierestä, ja pohtii samalla kirjoitustyötään sekä elämää itsessään filosofisten ajattelijoiden kautta.

Huh huh. Nyt täytyy sanoa, että lukupiiri piti parisataasivuista kirjaa aivan liian täytenä. Kirjassa on paljon ja kaikkea. Lukijan oli välillä vaikea saada selvää, oliko äänessä kertoja vai Mara. Jollain tavoin kirja ei täysin avautunut lukupiiriläisille. Kirja vaikutti sekavalta, etenkin, kun filosofisia ajatuksia rinnastettiin pikkuasioihin. Olisi pitänyt myös olla enemmän tietämystä esimerkiksi Herlingistä, Wittgensteinista ja Aggesta, jotta kirja olisi auennut paremmin. Siitä lukupiiriläiset olivat kuitenkin yhtä mieltä, että Hukkila on todellakin pohtinut kirjoittamaansa ja hän kirjoittaa todella älykkäästi. Jollain tavoin vain tuli tunne, ettei kirja ollut ehkä tarkoitettu tällaisille aivan tavallisille tallaajille. Lukupiirissä pohdittiin myös sitä, olisiko kirja toiminut paremmin, jos se olisi pilkottu useammaksi esseeksi. Lukijan olisi ollut ehkä helpompi syventyä siihen, että nyt ollaan jonkin ison ja filosofisen kysymyksen äärellä.

Kirjassa oli kuitenkin myös loistavia ajatuksia. Yksi lukupiiriläinen oli napannut Facebook-sivuilleen kirjasta otteen: ”Asunto meni halvalla, ensin sitä maksaa kalliisti menneisyydestään, sitten haluaa enää päästä siitä mahdollisimman huokealla eroon.” Teksti sopii vallan mainiosti tilanteeseen, jossa pitkään myynnissä ollut asunto tai mikä tahansa muu asia myydään edullisesti, vaikka siitä itse ollaan vuosikymmenten saatossa maksettu paljon.

Teoksen bloggaajatilaisuudessa Hukkila itse kertoi, että kirja on pitkään tehtyjen muistiinpanojen tulos. Hän kertoi myös, ettei kirja ole juonivetoinen, mutta siinä on paljon keskusteluja ja paljon ajatuksia. Tämän lukupiiriläiset myönsivät olevan juurikin näin. Kirjan kaupunkikuvauksista Hukkila kertoi, että hän on itse joko asunut tai viettänyt paljon aikaa kyseisissä paikoissa. Täytyy myöntää sekin, että kaupunkikuvaukset olivat hyviä ja lukija pystyi näkemään kirjan paikat silmissään.

Kari Hukkilan Tuhat ja yksi kannattaa lukea, jos pitää filosofisesta ajattelusta ja nauttii isoista ajatuksista.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3 (asteikko 1-5).