Bloggariklubin Shakespeare-ilta -postauksessa kerroin, että
keskustelun jälkeen ilta huipentui Kansallisteatterin Macbeth -näytelmään. Itselläni ei ollut näytelmän suhteen mitään
ennakko-odotuksia, vaan menin aistit avoimina katsomaan William Shakespearen arviolta
vuonna 1606 kirjoittamaa tragediaa The
Tragedy of Macbeth. Luultavasti tämä oli hyvä asia, koska koin esityksen voimakkaana
kokemuksena.
Palatessaan voittoisalta sotareissulta Macbeth (Antti Luusuaniemi) saa kuulla noitien
ennustuksen, että hän olisi tuleva Skotlannin kuningas. Ajatus kuninkuudesta alkaa
elää Macbethin päässä omaa elämäänsä. Hallitseva kuningas Duncan (Esko Salminen) palkitsee Macbethin
sota-ansioista, mutta Macbeth janoaa enemmän ja hänen vaimonsa Lady Macbeth (Katariina Kaitue) vielä enemmän. Valtaa
janoava pariskunta päättää saada haluamansa murhan avulla. Ajatuksista tekoihin
ja Duncan pois päiviltä. Macbeth saa kruunun päähänsä, mutta mitä tapahtuu
tämän jälkeen? Onko elämä pelkkää ruusuilla tanssimista? Ei. Macbethin mieli
alkaa oireilla yhä pahemmin ja pahemmin. Mies on hermoraunio. Hän näkee näkyjä,
hikoilee ja pelkää.
Antti Luusuaniemi ja Katariina Kaitue
Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri
|
Antti Luusuaniemi ja Katariina Kaitue Macbethin pariskuntana
vaikutti mielestäni alusta lähtien siltä, että Kaitue määrää avioliiton tahdin.
Vaikka Luusuaniemi Macbethina olikin kunnianhimoinen ja janosi valtaa, oli
Kaitue Lady Macbethin upeissa asuissa hirviömäinen ja mielipuolinen nainen.
Kylmä ja laskelmoiva. Luusuaniemelle täytyy kyllä antaa täydet pisteet siitä,
kuinka vahvasti hän esitti hermorauniota. Ja Esko Salminen. En edes tiedä,
kuinka häntä voisin ylistää. Salminen on yksinkertaisesti mahtava. The King.
Pidin myös Seppo Pääkkösestä
komentaja Banquon roolissa. Pääkkönen vakuuttaa ammattitaidollaan joka kerta
enemmän ja enemmän.
Se, mitä ihmettelin jälleen kerran, miksi naisia oli puettu
miesten rooleihin? Vaikka naiset Fanni
Noroila Malcolmina, Pihla Maalismaa
Seytonina ja Karin Pacius lordi
Lennoxina ihan hyvät roolisuoritukset vetivätkin, onko tämä jonkin sortin
teatterimuotia, että laitetaan naiset miehiksi. Tietyntyyppisissä esityksissä
tällainen sukupuolilla leikittely on mielestäni ihan hauskaa ja paikallaankin, mutta ei
Shakespearen Macbethissa. Ehkä olen
tässä suhteessa hieman vanhoillinen.
Esko Salminen
Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri
|
Kansallisteatterin Macbethin
suomennos ja sovitus on Eva Buchwaldin
ja Janne Reinikaisen käsialaa.
Näytelmä on tuotu hienosti nykyaikaan. Janne Reinikainen on myös ohjannut
näytelmän, ja voisin sanoa ja sanonkin, että Macbeth on Reinikaisen näköinen näytelmä. Max Wikströmin valosuunnittelulle ja Kati Lukan lavastukselle on annettava erikoiskiitokset. Tykkäsin.
Näytelmää oli elävöitetty videoilla, joilla oli näytelmässä syvempikin
merkitys, jos olisi vain ehtinyt lukea käsiohjelman ennen näytöstä. Pidin
etenkin niin sanotuista videoverhoista. Niin, ja videosuunnittelusta on
vastannut Henna-Riikka Halonen.
Esityksessä oli myös paljon elävää musiikkia muusikko Joakim ”Jusu” Berghällin esittämänä.
Hienoa kuunneltavaa ja katseltavaa.
Tero Koponen, Antti Luusuaniemi ja Fanni Noroila
Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri
|
Esitys kesti lähes kolme tuntia. Itse jaksoin nauttia
esityksestä aivan loppumetreille saakka. Viimeiset viisi minuuttia olivat
hieman tahmeat, mutta saattoi johtua omasta väsymyksestä tai muun yleisön
liikehdinnästä. Jos ei pelkää modernia toteutusta, kannattaa Kansallisteatterin
Macbeth ilman muuta katsastaa. Uskon
kyllä, että esitys jakaa mielipiteitä. Perinteisen Shakespearen ihannoijat
eivät välttämättä ilahdu näin modernista versiosta.
Macbethin
ensi-ilta oli Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 8.3.2017.
Rooleissa: Katariina Kaitue, Tero Koponen, Sonja
Kuittinen, Antti Luusuaniemi, Pihla Maalismaa, Fanni Noroila, Karin Pacius,
Seppo Pääkkönen, Esko Salminen ja Timo
Kalliokoski/Elmeri Ylä-Rautio
Muusikko: Joakim ”Jusu” Berghäll
Ohjaus: Janne Reinikainen
Suomennos ja sovitus: Eva Buchwald ja Janne Reinikainen
Dramaturgi: Eva Buchwald
Lavastus: Kati Lukka
Pukusuunnittelu: Tarja
Simonen
Valosuunnittelu: Max Wikström
Musiikki ja äänisuunnittelu: Timo Hietala
Videosuunnittelu: Henna-Riikka Halonen, Vesiemme äärellä/Jaakko
Nikkilä
Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi
Näin esityksen medialipulla. Kiitokset Kansallisteatterille
ja Bloggariklubille hienosta illasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti