Jemina – The Great American Show

Vihdoin ja viimein saapui SE päivä, kun Team Jemina pääsi seuraamaan Helsingin Kaupunginteatterin Helsinki Dance Companyn ja Zodiak – Uuden tanssin keskuksen yhteistuotantona tehtyä Jemina – The Great American Show'ta. Team Jeminahan on saanut olla seuraamassa produktiota joulukuusta 2016 lähtien, joten itseoikeutetusti olimme myös perjantai-illan VIP-vieraita. Pöydässä meitä odottivat pinkit Jemina-drinksut, jotka oli koristeltu vaahtokarkeilla. Hiemanko tunsimme itsemme pöyhkeiksi ja ylitsevertaisiksi sisäpiiriläisiksi.

Ja nyt jos joku ihmettelee, että voihan kuka vain tilata väliajalle juotavaa, niin Seis, Halt, Stop! Jemina – The Great American Show esitetään Kaapelitehtaan Pannuhallissa ja tilaisuus on K18. Itse esitys, joka on sekoitus tanssia, teatteria, drag showta ja trashiä, on sijoitettu baarialueelle siten, että yleisö istuu pöydissä juomalasien kanssa (suotavaa on, ettei pöydissä näy tyhjiä laseja) ja esityslavat ovat Pannuhallin sivuilla sekä keskellä olevalla catwalk-tyylisellä suoralla.

Jyrki Karttunen

Kuva © Marko Mäkinen

Ennen varsinaista esitystä oli mahdollisuus kuunnella teosalustus, joka olikin varsin mielenkiintoinen ja kenties auttoi ymmärtämään esitystä hieman syvemmin. Alustuksessa viitattiin esimerkiksi Walt Disneyn tuotantoon, joka on mediaympäristön tärkein vientituote. Disneyn elokuvia myydään usein seikkailuelokuvina, mutta ne sisältävät kuitenkin suuria asioita, kuten rakkaus. Disneyn tuotannon ja lelujen avulla pystytään ohjaamaan lasten sukupuolikäsitteitä. Esimerkkinä mainittakoon isosilmäiset ja hoikkauumaiset prinsessat. Kukapa pikkutyttö ei tällainen prinsessa haluaisi olla? Jemina – The Great American Show tuo näitä asioita sarkastisesti näyttämölle. Toisaalta esityksessä oman ironia- ja sarkasmiosansa saavat jatkokertomukset, avioliitto ja yhdessä tanssiminen. Teosalustus oli kertaluonteinen eli sitä ei ole ennen muita esityskertoja. Toisaalta, perjantaina 31.3.2017, on esityksen jälkeen taiteilijatapaaminen. Se on varmasti huikea juttu sekin.

Jemina – The Great American Show’ssa on turvatarkastus juuri ennen esitystä. Osa yleisöstä joutui tiukannäköisten turvatarkastajien kohteeksi. Etenkin naispuoliset turvatarkastajat olivat melkoisen pelottavan näköisiä. Näille naisille ei kannata ryppyillä. Perjantainen yleisö suoritti turvatarkastuksen tyylipuhtaasti läpi. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos turvatarkastajat olisivat löytäneet jotain kiellettyä. Olkaa siis kiltisti ja puhtailla mielin, kun menette Pannuhallille Jeminaa katsomaan.

Kuva © Marko Mäkinen

Mitä illan show’ssa sitten tapahtuu? Ensinnäkin se, että kimalteleva Jemina on taipunut moneksi. Jyrki Karttunen ei todellakaan ollut illan ainoa Jemina, jos niin kuvittelitte. Vai kävikös sille Jeminalle jotain ihan siinä esityksen alkumetreillä? Joka tapauksessa esitys alkaa parodioida stereotypioita heti turvatarkastuksen jälkeen. Pirteät cheerleaderit pienissä asuissaan. Häikäisevä Pirkko-Jemina saluunassa räkäisten ja kännisten örveltäjien kähminnän kohteena. Pikkutytöt pienissä karamellivärisissä pikku-pikku-mekoissaan. Ammustehtaan väsyneen näköiset naiset ihannoimassa rohkeaa ja erilaista Jeminaa. Kohahduttava muotinäytös kevään viimeisimmästä huippumuodista. Elävä puu, joka ei muuten ollut kimmeltävä, kuten avointen harjoitusten jälkeen toivoin, vaan hyvin riisuttu, mutta koskettava ja kaunis. Ja Sebastian. Aivan tajuton tapaus, jolle voisi luoda vaikka oman televisio-ohjelman. Voiko Sebastian viedä Jeminan paikan?

Kuva © Marko Mäkinen

Itse esitys oli mahtava ja hauska. Esitys koostui pienistä irrallisista kohtauksista, jotka kuitenkin yhdistettiin toisiinsa hienoilla säikeillä ja/tai välispiikeillä. Naiset esiintyivät välillä miehekkäästi miehinä ja miehet naisellisissa hepeneissä, mutta se ei menoa haitannut. Eikä Jemina olisi Jemina, jos tällaista sekoittamista ei tapahtuisi. Tanssiesitykset olivat huikaisevan taidokkaita. En voinut myöskään olla ihailematta tanssijoiden ilmeitä esityksen aikana. Täytyy myöntää, ettei tanssi todellakaan ole pelkkää tanssia, vaan siinä vaaditaan esittäjältä paljon muutakin. Mielettömiä monilahjakkuuksia tuntuvat olevan. Yksityiskohtana mainittakoon myös se, kuinka sutjakkaasti esiintyjät vaihtoivat vaatteita ja niitä loistokkaita esiintymisasuja oli hirmuinen määrä. Yhteensä noin 130 kappaletta. Kun esityksen oli katsonut loppuun saakka, löytyi esityksestä tarina, joka oli jollain lailla toivoa antava, vaikka esityksessä paljon ironiaa ja satiiria viljeltiinkin.

Esityksen jälkeen Team Jeminalla oli ilo ja kunnia vielä kerran kohdata työryhmän jäseniä kasvokkain. Kauheasti ei kysyttävää ollut, koska esitys oli niin huikaiseva. Hieman kyllä jäi vielä epäselväksi se, oliko se yksi nainen Herttakuningatar Liisa Ihmemaassa -teoksesta vai Katariina Suuri vai kenties Tähkäpää? Aikamoinen täti joka tapauksessa. Jeminan tanssijat vaikuttivat esityksen jälkeen iloisilta ja tyytyväisiltä. Jyrki Karttunen oli hieman väsyneen oloinen, mutta eihän tuo ole ihmekään. Kenellä vain olisi takki tyhjä tuollaisen rutistuksen jälkeen.

Kuva © Mirja Neuvonen/Riikka Kiviaho

Nyt muuten kannattaa sitten kiirehtiä. Jemina – The Great American Show’n viimeiset esitykset ovat Pannuhallissa 8.4.2017. Mene ja koe Jemina. Lähde myös mukaan tanssimaan, kun kutsun lavalta saat.

Kiitos koko Jemina-tiimille mahtavasta illasta ja hienosta kokemuksesta, jonka olen saanut kokea Team Jeminassa. Ja kiitokset tietysti myös suurenmoiselle Team Jeminalle. Ne pinkit hiukset ja bling blingit. 💗💗💗

Jemina – The Great American Show sai ensi-iltansa Kaapelitehtaan Pannuhallissa 22.3.2017.

Esiintyjät: Auri Ahola, Anne Hiekkaranta, Jyrki Karttunen, Jyrki Kasper, Aksinja Lommi, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi, Justus Pienmunne, Kalle Pulkkinen (Teak) ja Kaisa Torkkeli.

Koreografia ja konsepti: Jyrki Karttunen

Henkilöohjaus ja käsikirjoitus: Heidi Räsänen

Äänisuunnittelu: Tuomas Fränti

Valosuunnittelu ja lavastus: Jukka Huitila

Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila

Naamioinnin suunnittelu: Henri Karjalainen

Harjoittaja ja koreografin assistentti: Johanna Elovaara

Näin esityksen erikoisilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille ja Zodiak – Uuden tanssin keskukselle, kuten kiitos myös kuvalainauksista.