Michael Cunningham: Illan tullen

Ullan luetut kirjat -blogissa on ollut kesän aikana ihania kirja-arvontoja. On tietenkin pitänyt osallistua, koska kirjoja ei voi koskaan olla liikaa. Ensin voitinkin mahtavan kirjapinon, mutta huippua oli, että yhdessä toisessa arvonnassa voitin vielä yhden kirjan lisää. Ja mikä se kirja sitten oli? Michael Cunninghamin Illan tullen (Gummerus, 2014) pokkariversiona. Kirjan englanninkielinen alkuteos By Nightfall ilmestyi vuonna 2011. Kirjan on suomentanut Laura Jänisniemi.

Peter Harris on keski-ikäinen taidegallerian pitäjä. Hänen vaimonsa Rebecca on arvostetun kulttuurilehden päätoimittaja. Pariskunta kuuluu New Yorkin taidepiireihin, jossa juhlitaan usein ja pidetään silmäpeliä kiinnostavien ihmisten kanssa. Peterin elämä mutkistuu, kun Rebeccan pikkuveli Mizzy muuttaa heille asumaan. Onko kyse väliaikaisuudesta vai pidemmästä ajasta? Sitä ei osaa kukaan sanoa. Mizzyn elämä on mennyt raiteiltaan huumeiden takia, eikä Peter haluaisi tällaista loiseläjää luoksensa asumaan. Jotain kuitenkin tapahtuu, ja Peterin ja Mizzyn välit lähenevät yllättävällä tavalla. Tämän jälkeen Peterin elämä vasta sekaisin meneekin.

Michael Cunninghamin teoksia on ylistetty ja palkittu, mutta jostain syystä itselleni Cunninghamin kirjat eivät ole täysin kolahtaneet. Aina on kuitenkin annettava kirjailijalle ja kirjalle mahdollisuus ja niin annoin nytkin. Illan tullen ympäristö ei ole sitä, mistä tykkään lukea. En ole ikinä käynyt New Yorkissa, enkä sinne edes halaja. Olen siinä suhteessa ehkä hieman outo yksilö. Taiteesta pidän, mutta jossain vaiheessa kirjaa lukiessa Peterin kuvailemat taide-esineet ja ihmiset niiden ympärillä alkoivat pursuta yli hilseen. Se, mistä kirjassa pidin, oli Peterin ja Mizzyn suhteen kehittyminen. Olisin kuitenkin halunnut, että suhde kehittyy ja jatkuu vielä hieman pidempään. Pidin myös Peterin ja Bean, pariskunnan tyttären, öisestä puhelinkeskustelusta. Rebeccalle olisin antanut kirjassa hieman enemmän tilaa. Nyt Rebecca jäi ikään kuin statistin rooliin, vaikka tärkeässä asemassa kirjassa olikin. Pidin kirjan yllättävästä lopusta, joten siitä on annettava plussapisteitä.

Illan tullen on kertomus vanhemmuudesta, ikääntymisestä ja mahdollisuuksista. Kirja antaa hyvin yksipuolisen kuvan vanhemmuudesta. Tuli vaikutelma, ettei Peterin ja Rebeccan tytär välittänyt vanhemmistaan yhtään tai vastusti lähinnä vanhempiensa elämäntyyliä. Ei mikään ihanneyhtälö, kun tietää, että vanhemmat olisivat halunneet tyttärelleen vain kaikkea parasta. Kirjassa kuvattu vanhemmuus kuvastaa hyvin riittämättömyyttä, josta moni vanhempi varmasti kärsii. Peterin ikääntyminen peilautuu koko kirjan tarinan läpi. Keski-ikäinen Peter ei ole mikään vanhus, mutta ajattelee monista asioista siten, että ainakin minulle lukijana tuli sellainen kuva, että Peter eli elämänsä viimeisiä hetkiä. Onneksi kirja kuitenkin raotti myös sitä kuvaa, kuinka paljon ihmisellä voi olla mahdollisuuksia, jos vain haluaa muuttaa elämänsä suuntaa.

Michael Cunninghamin Illan tullen kannattaa lukea, jos on pitänyt muista Cunninghamin kirjoista tai jos haluaa lukea kaunista tekstiä.

Kirjalle annan tähtiä 3½ (asteikko 1-5).