Ullan luetut kirjat
-blogissa on ollut kesän aikana ihania kirja-arvontoja. On tietenkin pitänyt
osallistua, koska kirjoja ei voi koskaan olla liikaa. Ensin voitinkin mahtavan
kirjapinon, mutta huippua oli, että yhdessä toisessa arvonnassa voitin vielä
yhden kirjan lisää. Ja mikä se kirja sitten oli? Michael Cunninghamin Illan tullen (Gummerus, 2014)
pokkariversiona. Kirjan englanninkielinen alkuteos By Nightfall ilmestyi vuonna 2011. Kirjan on suomentanut Laura
Jänisniemi.
Peter Harris on keski-ikäinen taidegallerian pitäjä. Hänen
vaimonsa Rebecca on arvostetun kulttuurilehden päätoimittaja. Pariskunta kuuluu
New Yorkin taidepiireihin, jossa juhlitaan usein ja pidetään silmäpeliä
kiinnostavien ihmisten kanssa. Peterin elämä mutkistuu, kun Rebeccan pikkuveli
Mizzy muuttaa heille asumaan. Onko kyse väliaikaisuudesta vai pidemmästä
ajasta? Sitä ei osaa kukaan sanoa. Mizzyn elämä on mennyt raiteiltaan huumeiden
takia, eikä Peter haluaisi tällaista loiseläjää luoksensa asumaan. Jotain
kuitenkin tapahtuu, ja Peterin ja Mizzyn välit lähenevät yllättävällä tavalla.
Tämän jälkeen Peterin elämä vasta sekaisin meneekin.
Michael Cunninghamin teoksia on ylistetty ja palkittu, mutta
jostain syystä itselleni Cunninghamin kirjat eivät ole täysin kolahtaneet. Aina
on kuitenkin annettava kirjailijalle ja kirjalle mahdollisuus ja niin annoin
nytkin. Illan tullen ympäristö ei ole
sitä, mistä tykkään lukea. En ole ikinä käynyt New Yorkissa, enkä sinne edes
halaja. Olen siinä suhteessa ehkä hieman outo yksilö. Taiteesta pidän, mutta
jossain vaiheessa kirjaa lukiessa Peterin kuvailemat taide-esineet ja ihmiset
niiden ympärillä alkoivat pursuta yli hilseen. Se, mistä kirjassa pidin, oli
Peterin ja Mizzyn suhteen kehittyminen. Olisin kuitenkin halunnut, että suhde
kehittyy ja jatkuu vielä hieman pidempään. Pidin myös Peterin ja Bean, pariskunnan
tyttären, öisestä puhelinkeskustelusta. Rebeccalle olisin antanut kirjassa hieman
enemmän tilaa. Nyt Rebecca jäi ikään kuin statistin rooliin, vaikka tärkeässä
asemassa kirjassa olikin. Pidin kirjan yllättävästä lopusta, joten siitä on
annettava plussapisteitä.
Illan tullen on
kertomus vanhemmuudesta, ikääntymisestä ja mahdollisuuksista. Kirja antaa hyvin
yksipuolisen kuvan vanhemmuudesta. Tuli vaikutelma, ettei Peterin ja Rebeccan
tytär välittänyt vanhemmistaan yhtään tai vastusti lähinnä vanhempiensa
elämäntyyliä. Ei mikään ihanneyhtälö, kun tietää, että vanhemmat olisivat halunneet
tyttärelleen vain kaikkea parasta. Kirjassa kuvattu vanhemmuus kuvastaa hyvin
riittämättömyyttä, josta moni vanhempi varmasti kärsii. Peterin ikääntyminen
peilautuu koko kirjan tarinan läpi. Keski-ikäinen Peter ei ole mikään vanhus,
mutta ajattelee monista asioista siten, että ainakin minulle lukijana tuli
sellainen kuva, että Peter eli elämänsä viimeisiä hetkiä. Onneksi kirja
kuitenkin raotti myös sitä kuvaa, kuinka paljon ihmisellä voi olla
mahdollisuuksia, jos vain haluaa muuttaa elämänsä suuntaa.
Michael Cunninghamin Illan
tullen kannattaa lukea, jos on pitänyt muista Cunninghamin kirjoista tai
jos haluaa lukea kaunista tekstiä.
Kirjalle annan tähtiä 3½ (asteikko 1-5).
Cunningham on suosikkini, tämä ja Tunnit erityisesti. Lumikuningatar sulatti minut hitaasti.
VastaaPoistaMinun on pakko lukea Tunnit uudestaan. En tiedä, miksi ensimmäinen lukukerta oli vaikea. Jollain tavalla Cunninghamin tyyli on viehättävä, mutta joku taas aivoissani sanoo, että ei jaksa lukea. Illan tullen tuli kyllä helposti luettua Mannia ulkoiluttaessa. :)
Poista