Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

Olipa taas hetki, jolloin tunsin itseni tyhmääkin tyhmemmäksi. Lukupiirissä ehdotettiin luettavaksi Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjoa (Otava, 2004). Menin kirjastoon ja aloin hakea kirjaa kaunokirjallisuushyllyistä Z-kirjaimen kohdalta. Hain ja hain, enkä mitään löytynyt. Kävin kirjaston hakukoneella toteamassa, että luokitus on oikea 84.2 RUI. Edelleenkään mitkään hälytyskellot eivät soineet. Kävin vielä Z-hyllyn läpi, enkä löytänyt hakemaani. Lopulta oli mentävä neuvontaan kyselemään tyhmiä. Oho. Kirja olikin R-kirjaimen kohdalla ja tämä olisi pitänyt ymmärtää tietysti jo lyhenteestä RUI, mutta koska ihmismieli on mitä on, niin olin sitä mieltä, että kirjan olisi pitänyt olla Z-kirjaimen kohdalla. Onneksi kirjastossa on palvelualtista henkilökuntaa ja sain vuodelta 2014 olevan Seven-pokkarin lainatuksi. Espanjankielinen alkuteos La Sombra del Viento on vuodelta 2001. Kirjan on suomentanut Tarja Härkönen.

Kymmenvuotias Daniel yrittää pitää kuolleen äitinsä kasvoja mielessään. Kun poika eräänä yönä herää, eikä muista äitinsä kasvoja, lupaa hänen kirjakauppias-isänsä viedä hänet salaiseen paikkaan. Isä johdattaa pojan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Paikka, joka sijaitsee Barcelonan vanhassa kaupungissa ihmisten tietämättömissä. Daniel saa valita Unohdettujen kirjojen hautausmaalta yhden kirjan, josta pojan pitää huolehtia niin, ettei kirja unohdu, vaan että se pysyy elossa. Labyrinttimaisen pyhäkön tuhansien ja tuhansien kirjojen joukosta Daniel valitsee Julian Caraxin Tuulen varjon, kirjan, joka tulee muuttamaan Danielin elämän. Caraxista tulee pojalle pakkomielle. Daniel etsii kadonnutta kirjailijaa yli vuosikymmenen ajan laittaen samalla peliin oman elämänsä. Lopulta Caraxin elämäntarina alkaa pelottavasti toistua Danielin omassa elämässä.

Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo on kirja, josta lukupiiri yksimieleisesti haltioitui tai ainakin ne haltioituivat, jotka olivat mukana kirjasta keskustelemassa. Kirjasta löytyy todella hyviä juonenkäänteitä ja paljon yllätyksellisyyttä. Jännittäviä paljastuksia riittää kirjan viimeisille sivuille saakka. Kirjassa on aineksia moneen. Löytyy seikkailua, ystävyyttä, rakkautta ja välillä kunnon jännitystä sekä jopa kauhua. Kirja on myös Danielin kasvukertomus. Voisi kuvitella, että näin monesta asiasta ei saisi järkevää kokoonpanoa aikaiseksi tarinan siitä kärsimättä, mutta niin vain on, että Ruiz Zafón on osannut laittaa asiat yksiin kansiin ja todella taitavalla tavalla. Ei voi muuta kuin hämmästellä.

Kirjan henkilögallerian monipuolisuus ja henkilöiden värikkäät kuvaukset antoivat oman leimansa lukunautinnolle. Lukupiiri keskusteli etenkin ylikomisario Fumeron pahuudesta, jota pidettiin psykopaattisena. Fumerosta ei löytynyt yhtään inhimillistä piirrettä päinvastoin kuin Danielin eriskummallisesta ystävästä Fermínistä, miehestä, joka oli valmis mihin tahansa ystävänsä vuoksi. Kaiken lisäksi Fermín oli kutkuttavan hauska henkilöhahmo, johon kaikki lukupiiriläiset ihastuivat.

Yksi lukupiiriläinen nautti kirjan Barcelona -kuvauksista, koska hänelle kirjasta nousi esiin monia tuttuja kulmia, vaikka tapahtuma-aikana kirjassa elettiinkin vuosina 1945-1956. Itse en ole Barcelonassa käynyt, eivätkä kirjan kuvaukset antaneet ainakaan minulle Barcelonasta kauhean hyvää kuvaa, koska kirja oli tunnelmaltaan melkoisen synkkä, vaikka hyvä olikin. Toisaalta kirjasta oli helppo aistia Francisco Francon ajan kovuus ja sodan varjot.

Tuulen varjo on osa Carlos Ruiz Zafónin Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjaa. Ette varmaan arvaakaan, kuinka nyt tekisi mieli lukea sarjan muut osat Enkelipeli ja Taivasten vanki.

Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjoa voin suositella kaikille, jotka kaipaavat mahtavaa lukuelämystä. Paksu kirja, jonka tarina vie lukijansa mukanaan. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 5 (asteikko 1-5).