Olipa taas hetki, jolloin tunsin itseni tyhmääkin tyhmemmäksi.
Lukupiirissä ehdotettiin luettavaksi Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjoa (Otava, 2004). Menin kirjastoon ja aloin hakea kirjaa
kaunokirjallisuushyllyistä Z-kirjaimen kohdalta. Hain ja hain, enkä mitään
löytynyt. Kävin kirjaston hakukoneella toteamassa, että luokitus on oikea 84.2
RUI. Edelleenkään mitkään hälytyskellot eivät soineet. Kävin vielä Z-hyllyn
läpi, enkä löytänyt hakemaani. Lopulta oli mentävä neuvontaan kyselemään
tyhmiä. Oho. Kirja olikin R-kirjaimen kohdalla ja tämä olisi pitänyt ymmärtää
tietysti jo lyhenteestä RUI, mutta koska ihmismieli on mitä on, niin olin sitä
mieltä, että kirjan olisi pitänyt olla Z-kirjaimen kohdalla. Onneksi
kirjastossa on palvelualtista henkilökuntaa ja sain vuodelta 2014 olevan
Seven-pokkarin lainatuksi. Espanjankielinen alkuteos La Sombra del Viento on vuodelta 2001. Kirjan on suomentanut Tarja
Härkönen.
Kymmenvuotias Daniel yrittää pitää kuolleen äitinsä kasvoja
mielessään. Kun poika eräänä yönä herää, eikä muista äitinsä kasvoja, lupaa
hänen kirjakauppias-isänsä viedä hänet salaiseen paikkaan. Isä johdattaa pojan
Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Paikka, joka sijaitsee Barcelonan vanhassa
kaupungissa ihmisten tietämättömissä. Daniel saa valita Unohdettujen kirjojen
hautausmaalta yhden kirjan, josta pojan pitää huolehtia niin, ettei kirja unohdu, vaan että se pysyy elossa. Labyrinttimaisen pyhäkön tuhansien ja
tuhansien kirjojen joukosta Daniel valitsee Julian Caraxin Tuulen varjon, kirjan, joka tulee muuttamaan Danielin elämän.
Caraxista tulee pojalle pakkomielle. Daniel etsii kadonnutta kirjailijaa yli
vuosikymmenen ajan laittaen samalla peliin oman elämänsä. Lopulta Caraxin
elämäntarina alkaa pelottavasti toistua Danielin omassa elämässä.
Carlos Ruiz Zafónin Tuulen
varjo on kirja, josta lukupiiri yksimieleisesti haltioitui tai ainakin ne
haltioituivat, jotka olivat mukana kirjasta keskustelemassa. Kirjasta löytyy
todella hyviä juonenkäänteitä ja paljon yllätyksellisyyttä. Jännittäviä
paljastuksia riittää kirjan viimeisille sivuille saakka. Kirjassa on aineksia moneen.
Löytyy seikkailua, ystävyyttä, rakkautta ja välillä kunnon jännitystä sekä jopa
kauhua. Kirja on myös Danielin kasvukertomus. Voisi kuvitella, että näin
monesta asiasta ei saisi järkevää kokoonpanoa aikaiseksi tarinan siitä
kärsimättä, mutta niin vain on, että Ruiz Zafón on osannut laittaa asiat yksiin
kansiin ja todella taitavalla tavalla. Ei voi muuta kuin hämmästellä.
Kirjan henkilögallerian monipuolisuus ja henkilöiden
värikkäät kuvaukset antoivat oman leimansa lukunautinnolle. Lukupiiri
keskusteli etenkin ylikomisario Fumeron pahuudesta, jota pidettiin psykopaattisena.
Fumerosta ei löytynyt yhtään inhimillistä piirrettä päinvastoin kuin Danielin
eriskummallisesta ystävästä Fermínistä, miehestä, joka oli valmis mihin tahansa
ystävänsä vuoksi. Kaiken lisäksi Fermín oli kutkuttavan hauska henkilöhahmo,
johon kaikki lukupiiriläiset ihastuivat.
Yksi lukupiiriläinen nautti kirjan Barcelona -kuvauksista, koska
hänelle kirjasta nousi esiin monia tuttuja kulmia, vaikka tapahtuma-aikana
kirjassa elettiinkin vuosina 1945-1956. Itse en ole Barcelonassa käynyt,
eivätkä kirjan kuvaukset antaneet ainakaan minulle Barcelonasta kauhean hyvää
kuvaa, koska kirja oli tunnelmaltaan melkoisen synkkä, vaikka hyvä olikin.
Toisaalta kirjasta oli helppo aistia Francisco Francon ajan kovuus ja sodan
varjot.
Tuulen varjo on
osa Carlos Ruiz Zafónin Unohdettujen
kirjojen hautausmaa -sarjaa. Ette varmaan arvaakaan, kuinka nyt tekisi mieli
lukea sarjan muut osat Enkelipeli ja Taivasten vanki.
Carlos Ruiz Zafónin Tuulen
varjoa voin suositella kaikille, jotka kaipaavat mahtavaa lukuelämystä.
Paksu kirja, jonka tarina vie lukijansa mukanaan.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 5 (asteikko 1-5).
Tuulen varjo on hieno kirja ja pidin erityisesti sen tunnelmasta. Tunnetko teoksen Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot? Epäröin kirjoittaa seuraavaa lausetta... Tuo on vampyyritarina, mutta tarina on paljon muuta kuin edellinen määre. Ihan omistettava, huikea kirja Barcelonasta.
VastaaPoistaEnrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot on vieras kirja minulle. Täytyy heti googlata lisätietoja kirjasta ja laittaa kenties lukulistalle. Kiitos vinkistä.
Poista