Joyce Maynard: Vuori talon takana

Käykö teille toisinaan siten, että ihastutte jonkin kirjan kanteen niin paljon, että kirja on luettava läpi? Minulle käy. Joyce Maynardin Vuori talon takana (HarperCollins Nordic, 2016) vihreänvehreä kansipaperi kutsui tutustumaan kirjaan tarkemmin. Olin toki lukenut muutamasta blogista kirjasta aikaisemmin, mutta kannet olivat kuitenkin se jokin juttu, joka lopulta johdatti minut tämän kirjan saloihin. Kirjan kannen kuva on Shutterstockin ja suunnittelu Jenny Liljegrenin. Kirjan englanninkielinen alkuteos After Her on ilmestynyt vuonna 2013. Suomennoksen on tehnyt Eeva Parviainen. Kirjan sain kustantajalta, joten kiitokset lähtevät sinne suuntaan.

Vuoden 1979 kuumana ja kuivana kesänä Kalifornian Marinin piirikunnassa löydetään useita surmattuja tyttöjä vuorelta, joka on murrosikää lähestyvän Rachelin ja hänen pikkusiskonsa Pattyn kodin takana. Rachelin ja Pattyn vanhemmat ovat eronneet. Tytöt asuvat masentuneen ja sulkeutuneen äitinsä kanssa. Isäänsä Rachel ja Patty tapaavat säännöllisesti, kunnes tyttöjen isä, joka on rikosetsivä, saa tehtäväkseen löytää surmatöiden tekijän. Surmatyöt kuitenkin jatkuvat, eikä Rachelin isä saa surmaajaa kiinni. Suuri yleisö on ihaillut ja palvonut rikosetsivää, mutta lopulta ihailut rikosetsivää kohtaan kääntyvät laskuun ja tyttöjen isästä tulee väheksytty ja aliarvostettu. Isäänsä kaipaavan Rachelin mielikuvitus on vilkas. Hän päättää ottaa tehtäväkseen surmaajan henkilöllisyyden selvittämisen, jotta hänen isänsä nostettaisiin takaisin jalustalle, jolle hän kuuluu.

Vuori talon takana kertojana on Rachel. Tyttö, jonka isäriippuvuus on kummallisen voimakas. Yleensä murrosikää lähestyvät nuoret alkavat irtautua vanhemmistaan, mutta Rachel tuntuu tukeutuvan isäänsä entistä voimakkaammin. Liekö tässä sitten syynä se, että tyttöjen äiti on sulkeutunut, eikä anna tytöille tukea ja ohjausta tarvittaessa. Rachelin kasvukertomus on joka tapauksessa mielenkiintoinen. Rachelin tarinassa on myös yksi erikoinen piirre. Rachel on sairaalloisen kiinnostunut surmatöiden tekijän henkilöllisyydestä. Jopa aikuisiällä nainen jaksaa jahdata surmaajaa.

Kirjan takakannessa kirjaa kuvataan osittaiseksi trilleriksi ja osittaiseksi perhetarinaksi. Perhetarinan allekirjoitan, mutta en ehkä trilleriä. Toki kirjasta löytyy jännittäviä kohtauksia, mutta ei mielestäni trillerimäisiä. Maynard on kuitenkin saanut kirjaansa monta mielenkiintoa herättävää aihetta. Lasten kehittyminen ja kasvaminen kohti aikuisuuden kynnystä, lasten ja vanhempien väliset suhteet ja koulukiusaaminen. Kirjassa käydään läpi tyttöjen, etenkin Rachelin, kasvamista ja kehittymistä sekä tyttöjen suhdetta vanhempiinsa. Koulukiusaamisen voi lukea rivien välistä. Tyttöjä ei suoranaisesti kiusata koulussa, mutta itse lasken koulukiusaamiseksi myös sellaisen, jos joitakin henkilöitä pidetään pelkkänä ilmana. Ei tervehditä, eikä keskustella.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Suurimman osan kirjasta vie Rachelin ja Pattyn lapsuuden ja nuoruuden välinen aika, jolloin sarjamurhaajaa etsitään. Kirjan tarina saa mielestäni hyvän päätöksen, kun rikostarina ikään kuin selviää, vaikka yksi asia jääkin vaivaamaan etenkin Rachelin mieltä. Kirja olisi voinut mielestäni päättyä tähän, mutta ei. Maynard oli tehnyt ratkaisun jatkaa tarinaa, kun surmatöistä on kulunut kolmisenkymmentä vuotta ja Rachel on aikuinen. Aikuisen Rachelin tarina on irrallinen ja jää roikkumaan ilmaan. Maynard on ehkä halunnut viedä lopulliseen päätökseen surmaajan tarinan, mutta sitä ei olisi mielestäni tarvinnut tehdä. Tästä tuli hieman huono jälkimaku. Tuli tunne kirjailijan selittelyistä.

Vuori talon takana on fiktiota, mutta pohjautuu tositarinaan. Kirjan yksityiskohdat kuitenkin poikkeavat todellisista tapahtumista merkittävästi.

Joyce Maynardin Vuori talon takana ilmestyy syyskuussa pokkarina. Kirja kannattaa lukea esimerkiksi matkalukemisena.

Tähtiä kirja saa 3½ (asteikko 1-5).