John Irving: Ihmeiden tie

John Irvingin Ihmeiden tie (Tammi, Keltainen kirjasto, 2016) oli minulle pitkä ja kivinen tie. Ei, kirja ei todellakaan ollut huono, vaan loistavaa Irvingiä. Jostain syystä kävi vain niin, että lähes joka kerta, kun kirjan illalla käsiini otin, alkoivat silmäni mennä väkisin kiinni. Johtuikohan tämä siitä, että univelkaa syntyy joka yö liian lyhyillä yöunilla vai siitä, että kirjan päähenkilö Juan Diego nukkuu jatkuvasti? Oli miten oli, kirjan lukeminen otti pitkään, mutta lopussa kiitos seisoo ja ainakin voin taas kerran sanoa lukeneeni hienon kirjan. Kirjan englanninkielinen alkuteos Avenue of Mysteries ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 2015 eli varsin tuoreesta kirjasta on kyse. Kirjan suomennoksen on tehnyt Kristiina Rikman.

Kirjailija Juan Diego Guerrero matkustaa Filippiineille lunastaakseen lupauksensa, jonka on nuorena poikana tehnyt. Alkaa matka, joka on alusta lähtien erikoinen. Juan Diegon entinen oppilas Clark French on tehnyt kaikki matkajärjestelyt helpottaakseen opettajansa matkantekoa. Matkaan tulee kuitenkin heti alkumetreillä mutkia. Juan Diego tapaa vaikuttavan ja hyvin erikoisen naiskaksikon, äidin ja tyttären, Miriamin ja Dorothyn, jotka luotsaavat ja ohjaavat kirjailijan matkaa omien mieltymystensä mukaisesti. Juan Diego käyttää liikaa beetasalpaajia ja Viagraa. Lääkkeet aihetuttavat sekavan olotilan, eikä Juan Diego ole aivan varma, milloin näkee unta ja milloin tapahtumat tapahtuvat nykyhetkessä.

Unien aikana Juan Diego palaa lapsuuteensa ja nuoruuteensa. Juan Diego on meksikolainen kaatopaikkalapsi, jonka äiti oli ilotyttö. Äidin kuoltua Juan Diego ja hänen pikkusiskonsa Lupe päätyvät sirkukseen, jossa tapahtuu onnettomuus, jonka seurauksena Lupe kuolee. Lähetyssaarnaaja Edward Bonshaw on pitänyt Juan Diegosta ja Lupesta huolta siitä lähtien, kun hän tuli Yhdysvalloista Meksikoon. Edwardin on kuitenkin luovuttava työskentelystä katolisen kirkon palveluksessa, koska hän rakastuu transvestiitti Floriin. Katolisen kirkon paheksuma pariskunta lähtee Yhdysvaltoihin Juan Diego mukanaan. Juan Diego, joka tuli adoptoiduksi erilaisille vanhemmille.

Ihmeiden tie on runsaudensarvi. Kirja on paksu ja siinä tuntuu olevan kaikkea mahdollista. Välillä ehkä tuli hieman tunne, onko kirjassa liikaakin kaikkea. Toisaalta kirja on todella mainio ja viihdyttävä. Irvingin tapa kirjoittaa ilkikurisesti traagisista ja surullisista asioista on perinteistä irvingnismiä. Kirja on selkeästi kaksikerroksinen. Kirjassa eletään nykyajassa ja menneisyydessä melko sopusointuisesti. Kirjan alkupuoli oli ehkä jollain tavoin puuduttava. Jouduin välillä palauttamaan kesken jääneen kirjan kirjastoon ja lainaamaan sen uudestaan, kun jonosta vapautui uusi kirja. Kun hain kirjan uudelleen lainaan ja pääsin kirjassa eteenpäin, alkoi tarina edetä selkeästi paremmin kuin kirjan alkupuolella.

Juan Diego on mielestäni oman elämänsä sivustakatsoja. Irving on tehnyt Juan Diegosta henkilön, jonka elämää ohjaavat muut henkilöt sekä menneisyydessä että nykyajassa. Ikään kuin Juan Diego seuraisi oman elämänsä kulkua, jonka muut ovat ohjanneet. Ihmeiden tiessä on paljon samoja aineksia kuin John Irvingin muissakin romaaneissa. Joku voi ehkä ajatella, eikö mies osaa kirjoittaa muista aiheista, mutta toisaalta Irvingillä on kyky saada samoista aineksista aivan erilaisia keitoksia aikaiseksi. Romaaneissa esiintyvät samat elementit voidaan mielestäni jopa nähdä tunnusomaisina Irvingille. Onhan tiettyjä elokuvaohjaajiakin, jotka ujuttavat jokaiseen elokuvaansa jonkin tietyn tunnuksen.

John Irvingin Ihmeiden tietä voin suositella kaikille Irving-faneille. Kirjaan kannattaa tarttua myös, jos ei ole aiemmin lukenut John Irvingin tuotantoa. Ihmeiden tie ei ole paras Irvingin kirja, mutta kiehtova lukumatka joka tapauksessa. 

Tähtiä kirja saa 4+ (asteikko 1-5).