Kirjaston kierrätyshylly on ongelmallinen paikka. Aina
kirjastossa käydessäni vilkaisen hyllyssä olevat kirjat läpi, jos vaikka
hyllyssä olisi joku minua kiinnostava kirja. Oikeastaan minun ei tarvitsisi tai
en edes saisi mennä lähellekään kyseistä hyllyä, koska lähes joka kerta
matkaani tarttuu jokin kirja. Kotona on jo ihan tarpeeksi kirjoja, jotka
odottavat lukemista. Riitta Kähkölän Sitten
kun omenapuu kukkii (Tammi, 1985) on yksi kierrätyshyllylöytöjäni. Tämän
nappasin mukaani oikeastaan vain sen takia, että kirja oli varustettu
Bookcrossing-merkeillä. Bookcrossing-sivuston mukaan olen kirjan toinen
löytäjä. Itse aion antaa kirjan äidilleni luettavaksi, joka puolestaan saa
vapauttaa kirjan villisti eteenpäin. Kirkes-kirjastoista Kähkölän kirjaa löytyy
vielä pari kappaletta.
Tarja herää sairaalassa leikkauksen jälkeen. Häneltä on
leikattu vaarallinen syöpä, joka on vastikään todettu. Alkaa pitkä toipuminen.
Tarja tarvitsisi henkistä tukea ja tietoa sairaudestaan. Sairaalan henkilökunta
on kiireistä, eikä kenelläkään tunnu olevan aikaa Tarjalle. Sairaalan siivooja
vaikuttaa olevan ainoa henkilökunnasta, joka oikeasti ehtii jutella ja kysellä
kuulumisia. Sairaalassa Tarjaa käyvät tapaamassa Tarjan avopuoliso Juhani sekä
Tarjan äiti. Ihmissuhteiden merkitys korostuu sairaalan pedistä katsoen. On
aikaa miettiä, kuinka tehdä tietyille asioille jotakin. Vaikka sairaalassa olo on pitkälti
taistelua henkisiä asioita vastaan, löytää Tarja vihdoin valoa tunnelin päästä
ja tulevaisuus näyttääkin hienolta.
Riitta Kähkölän teksti on helposti luettavaa ja selkeää.
Kirjaa lukiessani mietin, onko kirjailija itse sairastanut melanooman, koska
sairaus- ja sairaalakuvaukset olivat niin todentuntuisia. Nettiä hieman
tutkiessani, löysin yhden blogikommentin, jossa Kähkölän tytär mainitsi äitinsä
kirjoittaman omakohtaisen kirjan. Olin siis oikeassa. Sitten kun omenapuu kukkii on tositarinaan perustuva kirja. Vaikka
kirja kertoo vakavasta sairaudesta ja sen tuomista haasteista, suupieleni
nousivat ylöspäin, kun luin Tarjan siskon elämänohjeita vehnänalkioöljystä,
suomuta-uutteesta, oikeasta ravinnosta ja liikunnasta. Voiko olla enempää kuin
tästä päivästä Tarjan siskon ohjeet.
Kähkölän kirja on edelleen ajankohtainen, vaikka
ilmestymisestä on ennättänyt kulua yli kolmekymmentä vuotta. Onko mikään
muuttunut sairaaloissa? Henkilökuntaa taitaa olla entistä vähemmän, eikä aikaa
seurustelulle taatusti ole. Se, mikä tietysti on muuttunut, on lääketieteen
kehitys. Myöskään sairaaloissa ei enää vietetä viikkokausia, vaan ihminen
kotiutetaan mahdollisimman nopeasti. Voin kuitenkin uskoa, ettei sairaan
ihmisen henkiseen puoleen kiinnitetä edelleenkään tarpeeksi huomiota.
Pillereitä purkista vain lisää, niin kyllä se siitä.
Riitta Kähkölän Sitten
kun omenapuu kukkii suosittelen henkilöille, jotka haluavat lukea
tositarinan siitä, kuinka katse kannattaa suunnata tulevaisuuteen, vaikka
vaikealta tuntuisi.
Kirjalle annan tähtiä 4- (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti