Riitta Kähkölä: Sitten kun omenapuu kukkii

Kirjaston kierrätyshylly on ongelmallinen paikka. Aina kirjastossa käydessäni vilkaisen hyllyssä olevat kirjat läpi, jos vaikka hyllyssä olisi joku minua kiinnostava kirja. Oikeastaan minun ei tarvitsisi tai en edes saisi mennä lähellekään kyseistä hyllyä, koska lähes joka kerta matkaani tarttuu jokin kirja. Kotona on jo ihan tarpeeksi kirjoja, jotka odottavat lukemista. Riitta Kähkölän Sitten kun omenapuu kukkii (Tammi, 1985) on yksi kierrätyshyllylöytöjäni. Tämän nappasin mukaani oikeastaan vain sen takia, että kirja oli varustettu Bookcrossing-merkeillä. Bookcrossing-sivuston mukaan olen kirjan toinen löytäjä. Itse aion antaa kirjan äidilleni luettavaksi, joka puolestaan saa vapauttaa kirjan villisti eteenpäin. Kirkes-kirjastoista Kähkölän kirjaa löytyy vielä pari kappaletta.

Tarja herää sairaalassa leikkauksen jälkeen. Häneltä on leikattu vaarallinen syöpä, joka on vastikään todettu. Alkaa pitkä toipuminen. Tarja tarvitsisi henkistä tukea ja tietoa sairaudestaan. Sairaalan henkilökunta on kiireistä, eikä kenelläkään tunnu olevan aikaa Tarjalle. Sairaalan siivooja vaikuttaa olevan ainoa henkilökunnasta, joka oikeasti ehtii jutella ja kysellä kuulumisia. Sairaalassa Tarjaa käyvät tapaamassa Tarjan avopuoliso Juhani sekä Tarjan äiti. Ihmissuhteiden merkitys korostuu sairaalan pedistä katsoen. On aikaa miettiä, kuinka tehdä tietyille asioille jotakin. Vaikka sairaalassa olo on pitkälti taistelua henkisiä asioita vastaan, löytää Tarja vihdoin valoa tunnelin päästä ja tulevaisuus näyttääkin hienolta.

Riitta Kähkölän teksti on helposti luettavaa ja selkeää. Kirjaa lukiessani mietin, onko kirjailija itse sairastanut melanooman, koska sairaus- ja sairaalakuvaukset olivat niin todentuntuisia. Nettiä hieman tutkiessani, löysin yhden blogikommentin, jossa Kähkölän tytär mainitsi äitinsä kirjoittaman omakohtaisen kirjan. Olin siis oikeassa. Sitten kun omenapuu kukkii on tositarinaan perustuva kirja. Vaikka kirja kertoo vakavasta sairaudesta ja sen tuomista haasteista, suupieleni nousivat ylöspäin, kun luin Tarjan siskon elämänohjeita vehnänalkioöljystä, suomuta-uutteesta, oikeasta ravinnosta ja liikunnasta. Voiko olla enempää kuin tästä päivästä Tarjan siskon ohjeet.

Kähkölän kirja on edelleen ajankohtainen, vaikka ilmestymisestä on ennättänyt kulua yli kolmekymmentä vuotta. Onko mikään muuttunut sairaaloissa? Henkilökuntaa taitaa olla entistä vähemmän, eikä aikaa seurustelulle taatusti ole. Se, mikä tietysti on muuttunut, on lääketieteen kehitys. Myöskään sairaaloissa ei enää vietetä viikkokausia, vaan ihminen kotiutetaan mahdollisimman nopeasti. Voin kuitenkin uskoa, ettei sairaan ihmisen henkiseen puoleen kiinnitetä edelleenkään tarpeeksi huomiota. Pillereitä purkista vain lisää, niin kyllä se siitä.

Riitta Kähkölän Sitten kun omenapuu kukkii suosittelen henkilöille, jotka haluavat lukea tositarinan siitä, kuinka katse kannattaa suunnata tulevaisuuteen, vaikka vaikealta tuntuisi. 

Kirjalle annan tähtiä 4- (asteikko 1-5).