Sara Saarela: Kanssasi en tarvinnut sanoja

Kirjasähkökäyrän blogissa oli jokin aika sitten 4-vuotissynttäriarvonta. Palkintona tietenkin kirjoja. Pitihän tällaiseen kilpailuun osallistua ja yksi voitoista napsahti kohdalleni. Kivaa, koska kirjoja ei voi ikinä olla liikaa. Voittokirjani oli Sara Saarelan Kanssasi en tarvinnut sanoja (Kharis, 2016). Kirkes-kirjastoissa kirja on osittain vielä hankinnassa, mutta muutaman kirjaston hyllyiltä kirjan voi  jo löytääkin.

Kirjan minäkertoja Mimmi on menettänyt isosiskonsa Pihlan. Mimmin ja Pihlan elämä ei ole ollut ruusuista. Tytöt ovat olleet sijoitettuna sijaisperheeseen, jossa ulkoiset puitteet ovat hyvät, mutta perheen sisällä on ollut paljon käsittelemättömiä skismoja. Pihlan kuoleminen on Mimmille niin kova paikka, että hän karkaa. Karkureissu päätyy nuorten psykiatriselle osastolle, josta Mimmi piakkoin siirretään nuorisokotiin. Mimmi on hyvin ahdistunut ja tuskainen. Hän yrittää saada selville, minne itsemurhan tehneet ihmiset päätyvät. Taivaaseen vai helvettiin.

Kanssasi en tarvinnut sanoja on helppolukuinen, mutta alakuloinen ja suruntäyteinen kirja. Kirja herättää todella paljon ajatuksia, kuinka vaikeaa nuorilla saattaa olla ja kuinka helposti syrjäytyminen voi tapahtua. Kirjan minäkertoja on yläasteikäinen tyttö, mutta hänen ajattelutapansa ja kielensä on aikuismaista ja kehittynyttä. Tämä ehkä hieman häiritsi, koska jotkut Mimmin ajatukset olivat mielestäni epäuskottavia Mimmin ikäiselle tytölle. Kirja on myös rankka, mutta kirjassa oleva uskonnollisuus tuo lohtua kaiken epätoivon keskelle.

Kirjan teemoja ovat yksinäisyys ja suru. Usein yksinäisyys luetaan syrjäytyneiden ja vanhusten ongelmaksi, eikä välttämättä ajatella sitä, että myös nuoret saattavat olla täysin yksin ongelmiensa kanssa. Suru on myös teema, jota ei välttämättä yhdistetä nuoruuteen. Mielestäni Saarela on tuonut kirjassaan nämä molemmat teemat hyvin esiin nuoren ihmisen näkökulmasta.

Sara Saarelan Kanssasi en tarvinnut sanoja on selkeästi nuorille suunnattu kirja, mutta mielestäni kirja sopii myös aikuiselle luettavaksi, jos haluaa miettiä nuorten yksinäisyyttä ja surua. 

Kirjalle annan tähtiä 4- (asteikko 1-5).