Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Lukupiiri otti vaihteeksi luettavakseen melko tuoreen kirjan, Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus, 2016). Itselläni ei ollut mitään ennakko-odotuksia kirjan suhteen. Helsinkiin sijoittuva kirja tietysti sinänsä kiinnosti, mutta muuten tartuin kirjaan ilman suurempia toiveita. Kirjan luettuani olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt. Kirkes-kirjastoissa kirjaan on pieni jono, joten aivan helposti kirjaa ei luettavakseen saa.

Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista on Engelin fiktiivinen yöpäiväkirja Helsingin vuosilta 1816-1840. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen. Engelin perhe saapuu Suomeen vuonna 1816. Muutto on perheelle vaikea paikka. Engel lupaa vaimolleen Charlottelle, että viipyisivät Helsingissä vain kuusi vuotta, mutta toisin kävi. Engel ei ikinä oppinut pitämään Helsingistä, mutta kaupungin rakentamisesta tuli Engelin elämäntyö. Ei kukaan itseään kunnioittava arkkitehti kieltäytyisi moisesta kunniasta. Yöpäiväkirjassa käydään läpi Engelin suunnittelemia rakennuksia ja niiden syntyprosessia. Etenkin Suurkirkko (nykyinen Tuomikirkko) saa Engelin yöpäiväkirjassa suuren osan. Engel kirjoittaa myös paljon tyttärestään Emiliestä, joka on heikkoverinen ja heikkokuntoinen. Pojistaan Engel vain mainitsee silloin tällöin yöpäiväkirjassaan. Kun Engelin perhe vaurastuu, rakentaa Engel itselleen puutarhan, josta hän saa paljon voimaa ja iloa.

Viikilän teksti on hienoa ja runollista proosaa. Lukupiiriläisiä kirjan verkkainen ja mietiskelevä teksti miellytti. Kuoleman läsnäolo on kirjassa koko ajan mukana, mutta kirjan kaunis teksti ei tehnyt kuolemasta ahdistavaa, vaan enemmänkin hieman surumielistä. Viikilän kuvaus Engelistä antaa kuvan yksinäisestä puurtajasta ja hieman ehkä ylimielisestäkin tai kenties kyse oli pelkästään Engelin ujoudesta. Engel ei ollut mikään seurapiiritaituri. Hän rakasti enemmänkin sitä, että sai tehdä rauhassa töitään. Engel oli myös mielestäni melkoisen etäinen jopa omalle perheelleen.

Kirja saa lukijan näkemään edessään Engelin suunnittelemien rakennusten nousemisen Helsingin kallioiselle maaperälle. Engelin pöydältä nousi yllättävän paljon rakennuksia myös muualle Suomeen. Kirjassa on myös viehättäviä yksityiskohtia. Yksi tällainen on kertomus ilmajokelaisen Juho Könnin rakentamista Könninkelloista. Suurkirkon kellotaulu ja koneisto nimittäin tilattiin Könniltä, vaikka Engel ei täysin luottanutkaan miehen ammattitaitoon. Kirjassa kerrottiin myös, kuinka Helsingin observatoriosta otettiin mallia Pietariin. Kun Engel nimitettiin intendenttikonttorin johtajaksi, perhe vaurastui ja he pystyivät rakentamaan oman talon puutarhoineen Bulevardille. Lukupiiriläiset mietiskelivät, kuinka hienoa olisi, jos Engelin koti ja puutarha olisivat säilyneet vuosisatojen saatossa.

Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista suosittelen kaikille arkkitehtuurista kiinnostuneille sekä Helsinki-intoilijoille. Kirja on mukava teos myös historian havinasta nauttiville.

Päivi Hidasta matkailua aloittelijoille -blogista kävi lukupiirikirjan innoittamana kävelyllä Engelin kaupungissa. Loistavia kuvia Päivi on ottanut.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 5- (asteikko 1-5).