Samuel Davidkin: Rautakupoli

Nyt tuli luettua aivan uunituore kotimainen dekkari tai trilleri tai dekkaritrilleri. Ihan miten asiaa haluaa itse ajatella. Jännitystä joka tapauksessa. Eikä kirja ollut mikä tahansa, vaan Samuel Davidkinin uutuusteos Rautakupoli (Johnny Kniga, 2019). Olen aiemminkin hehkuttanut Davidkinin kirjoja Esikoisten lunastus (Johnny Kniga, 2016) ja Sodomasta pohjoiseen (Johnny Kniga, 2017) ja nyt tulee lisää hehkutusta. Tuntuu, että Samuel Davidkinin tapa kertoa tarinoita paranee kirja kirjalta.

Venäläisiltä on hävinnyt ase, joka on saatava takaisin Venäjälle hinnalla millä hyvänsä. Tällä kertaa hintana on rikostutkija Leo Asko, koska mies on viimeinen henkilö, joka on aseen nähnyt. Askon elämä heittää yhtäkkisesti kuperkeikkaa. Lainvalvoja huomaa olevansa lainsuojaton. Askon pakomatka suuntaa Lontoon kautta Lappiin. Samaan aikaan Daniel Janovsky nauttii lomautuksen tuomasta ylimääräisestä vapaa-ajasta. Hän uppoutuu tutkimaan juutalaisen Kruunun sanomaa, joka osoittautuu hyvin vaikeasti avautuvaksi arvoitukseksi. Salaperäinen teksti lennättää Danielin Lontooseen, jossa hän yllättäen saa yhteydenoton Askolta. Ei aikaakaan, kun aseet räiskyvät, eikä ihmishenki ole minkään arvoinen.

En tiedä, millä sanoilla kirjaa kuvaisin, mutta aivan käsittämättömästi Davidkin on saanut tapahtumia ja toimintaa mahtumaan uutukaiseensa. Kirja ei kuitenkaan tunnu liian täydeltä, vaan sellaiselta, jossa jokaisella käänteellä on oma paikkansa. Taitavaa tarinankerrontaa. Pidän siitä, kuinka kirjassa kulkevat rinnakkain Askon ajojahti sekä Danielin Kruunun sanoman selvittäminen. Ajojahdissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita ihan hengästymiseen asti. Kruunun sanoman selvittäminen puolestaan tuo tasapainoa ja rauhoittaa mieltä ajojahdin lomassa.

Rautakupoli on ilman muuta poliittinen trilleri, jossa kuljetaan ympäri maailmaa. Davidkin on luonut teoksen, jossa pieninkin virheliike voi johtaa maailmanlaajuisiin ongelmiin. On mahtavaa ja oikeastaan hieman pelottavakin kulkea Askon rinnalla kirjaa lukiessa. Davidkin on osannut hienosti kuvata kulloistakin ympäristöä. Itseeni suurimman vaikutuksen tekivät Lappi-kuvaukset. Keskellä talvista erämaata, jossa pitäisi rauhan tyyssijan sijaita, tapahtuukin uskomattomia siirtoliikkeitä.

Danielin selvitystyö Lontoossa avaa kulttuurinnälkäiselle lukijalle upean taideteoksen, jossa on kuitenkin ilmiselvä virhe. Eikä kyseessä ole mikä tahansa teos, vaan ihka oikea Rembrandt. Ja siis tämä on ihan oikeasti totta. Ei kirjailijan luomaa tarinaa. En kuitenkaan paljasta teosta, ettei mene lukijalta ilo, jos Rautakupolin lukee. Mutta jo pelkästään tämä tarinan osuus tekee kirjasta enemmän kuin kiehtovan. Aika hurja juttu sinänsä. Voi olla, että monet tämän tapauksen jo tietävätkin, mutta minä en tiennyt.

Kirjasta löytyy myös ihmissuhdekiemuroita. Täytyy sanoa, etteivät Asko ja Daniel välttämättä ole kaikkien naisten mieleen. Miehet kyllä ajattelevat puolisoitaan ja varmasti myös rakastavat, mutta Askon on lähes mahdoton tavata Tuvaa ja Daniel puolestaan on niin uppoutunut tutkimustyöhönsä, että viimeisillään raskaana oleva vaimo Hannah jää hieman vähemmälle huomiolle. Toisaalta poliisien vaimot ovat varmasti tällaiseen tottuneet.

Samuel Davidkinin ajankohtainen poliittinen trilleri kannattaa ehdottomasti ottaa lukulistalle, mutta suosittelen ensin lukemaan sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Tällä tavoin Rautakupoli antaa lukijalleen paljon enemmän, eikä tarvitse miettiä, mistä kaikessa on kyse.

Lämmin kiitos kustantajalle, jolta kirjan sain.

Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen

Eräänä perjantaiaamuna työpaikan info-pisteeltä tuli sähköpostia, että minulle on paketti keskuksessa. Ajattelin, että taas on tilaamiani osia tullut väärään paikkaan, joten lähdin selvittämään asiaa. Yllätys olikin melkoinen, kun minua odotti keskuksessa kirjapaketti. Ihanaa! Ilmeisesti joku kiva tavarantoimittaja muistaa minua kesälahjalla. Työpisteelläni revin pakkauksen äkkiä auki, ja mikä yllätys paketissa olikaan! Samuel Davidkin oli muistanut minua uudella dekkarillaan Sodomasta pohjoiseen (Johnny Kniga, 2017). Suurkiitokset lähtevät siis itse kirjailijalle.

Helsingin kauppatorin liepeillä tarkka-ampujan luodin kohteeksi joutuu amerikkalainen diplomaatti. Rikostutkija Leo Asko hälytetään paikalle ja rikos selviää silmänräpäyksessä. Tai ainakin niin kuvitellaan. Askoa alkaa kuitenkin surmaajan motiivi askarruttaa ja hän jatkaa murhatutkimusta. Askon apuna on Daniel Janovsky, jonka menneisyys tuntuu varjostavan miehen elämää. Daniel on saanut rabbi Klugmanilta perinnöksi kirjaston, josta löytyy johtolankoja erääseen juutalaisten historian suurimpiin mysteereihin. Murhatutkimus ja johtolankojen selvittely vievät Janovskyn Israeliin ja Berliiniin. Matkasta tulee hengenvaarallinen. Kuinka Danielin käy?

Huh huh. Nyt on kyllä sellainen dekkari käsissä, ettei tätä malttaisi laskea käsistään. Davidkin on kirjoittanut kirjan, jossa on paljon kaikkea, mutta ei kuitenkaan mitään liikaa. On kansainvälisyyttä, on murhatutkintaa, on trillerimäistä menoa. Setvitään naissuhteita ja mietitään sukulaisuussuhteita. Kirjan juonikuviot kietoutuvat toisiinsa merkillisen kiehtovasti. Davidkinin teksti on sujuvasanaista ja tarina etenee loogisesti. Pidän myös siitä, kuinka kirjaan on saatu mahdutettua sekä murhatutkimus että juutalaisen mysteerin arvoitus. Mahtavaa kirjassa on myös se, että Davidkin on onnistunut ujuttamaan Shakespearea mausteeksi murhatutkimukseen. Lisäksi Davidkin kuvailee Helsinkiä tavalla, jolla voit tuntea itse astelevasi pitkin Helsingin katuja.

Paha ja hyvä kamppailevat kirjassa, kuten dekkareissa yleensä. Sodomasta pohjoiseen laittaa pahuuden kuitenkin kehyksiin, joka yllättää. Voiko hyvä olla paha vai onko hyvä ollut aina paha? Kirja laittaa myös miettimään, kuinka erilaisia pahuuden tasoja voi olla. Kirja ei kuitenkaan mielestäni mässäile pahuudella, vaan sympaattiset rikostutkijat Asko ja Daniel tuovat kirjaan inhimillisyyttä.

Vaikka kirjan sainkin kirjailijan kautta, en yhtään valehtele, kun hehkutan kirjaa. Aivan loistavaa työtä on Davidkin tehnyt. Pidin Davidkinin esikoisteoksesta Esikoisten lunastus todella paljon, mutta mielestäni Sodomasta pohjoiseen on vielä kovempi juttu. Ihmettelen, jos Davidkinia ei aleta jollain tavoin huomioimaan laajemmaltikin. Davidkinin uutuusdekkari ei yhtään kalpene kansainvälisten dekkareiden rinnalla.

Samuel Davidkinin Sodomasta pohjoiseen sopii erinomaisesti kesälomalukemiseksi, mutta kannattaa ehkä ensin lukea Esikoisten lunastus, niin ymmärtää kaikki viittaukset. Itse myönnän olevani koukussa. Janoan tietää, mitä jatkossa tapahtuu.

Osallistun kirjalla Facebookin Dekkariryhmän lukuhaasteeseen 2017. Samuel Davidkinin Sodomasta pohjoiseen luokittelen sarjaan Ö eli ihan wapaawalintainen kirja.

Samuel Davidkin: Esikoisten lunastus

Aiemmin kertomassani Bloggariklubi-illassa toisena kirjailijavieraana oli Samuel Davidkin. Davidkinin esikoisromaani Esikoisten lunastus (Johnny Kniga, 2016) on yksi kevään kotimaisista uutuusdekkareista. Samuel Davidkin kertoi Bloggariklubi-illassa kirjastaan niin mielenkiintoisesti, että kirjaan oli pakko tarttua mahdollisimman nopeasti ja luettava kirja läpi. Se, mitä ihmettelen on, että kaikista Kirkes-kirjastoista löytyy kirjaa hyllystä. Herätkää ihmiset. Nyt on kiinnostava kotimainen dekkari käsillä.

Leo Asko työskentelee poliisin rikostorjuntayksikössä. Hänen uransa on vaakalaudalla jatkuvien säästöjen vuoksi. Hän saa kuitenkin mahdollisuuden tutkia Helsingin Korkeavuorenkadulla sijaitsevan asunnon. Asko löytää asunnosta tuoksuvihjeen, jonka hän yhdistää entiseen kollegaansa Daniel Janovskyyn. Daniel lähtee luvattomasti Askon mukaan tutkimaan asuntoa tarkemmin ja paljastuukin, että asunnon löydöt viittaavat ortodoksijuutalaisiin. Tapaukseen liittyy myös rikollinen taho, jota Askon täytyy pitää silmällä. Pian selviää, että rikolliset sekä Suomeen tulleet hasidijuutalaiset etsivät jotain, mutta mitä, se on epäselvää. Lopulta Asko saa luvan ottaa Danielin avukseen tutkimuksiinsa. Miehet tekevät yötä päivää töitä, eikä onnettomuuksiltakaan vältytä.

Kirjan päähenkilöt Asko ja Daniel mielestäni poikkeavat perinteisten dekkareiden poliiseista. Asko haluaa tehdä tutkimuksensa puhtaalta pöydältä ilman mitään ennakkoluuloja. Askolla tuntuu myös olevan paljon pimeitä kohtia, joista mies itsekin haluaisi saada selvyyden. Daniel puolestaan on harras juutalainen. Perjantaina alkaa sapatti, joka jatkuu lauantai-iltaan saakka. Sinä aikana ei tehdä töitä, ellei ole ihmishenki kyseessä. Juutalaisuus on Danielissa läsnä aina jollain tavoin ja se heijastuu myös Danielin työhön.

Samuel Davidkinin Esikoisten lunastus on kiehtova ja tiivistunnelmainen dekkari. Davidkinin teksti on hyvin ammattimaista, jos ajatellaan sitä, että kyseessä on miehen esikoisromaani. Tästä pidin todella paljon, koska kirjaa oli helppo lukea ja mielenkiinto pysyi koko ajan yllä. Erilaiseksi, mutta hyvin kiinnostavaksi kirjan tekee se, että kirjassa kuvataan Suomen juutalaisia. Vähemmistö, josta ei yleensä paljon puhuta. Kirjan viehättävyyttä lisäsi loistavat Helsinki-kuvaukset. Hyvin Davidkin kotikaupunkinsa on paperille tuonut. Kirjan juoni on mielestäni erittäin onnistunut ja jännittävä. Esikoisten lunastus on vaikuttava kirja.

Davidkin itse kertoi kirjastaan, että kirjassa on kauas menneisyyteen kuuluva mysteeri. Kirjan mysteeri on kuitenkin fiktiota, vaikka voisi periaatteessa olla tottakin. Davidkinin mukaan kirjan yhdeksi teemaksi ei pitänyt tulla Helsinki, mutta loppujen lopuksi Helsinki on kirjassa erittäin paljon läsnä. Davidkin kertoi myös, että vanhemmuuden merkitys ja se, kuinka toisen vanhemman puuttuminen jättää lapseen jälkensä, on kiehtonut häntä. Kirjan Leo Asko on tästä yksi esimerkki. Isätön poika. Kirjan ihmissuhteet jäävät kirjassa avoimiksi. Davidkinin mukaan jatkossa näitä on mahdollisuus syventää, koska Esikoisten lunastukselle on tulossa jatkoa.

Tässä on nyt sellainen kirja, josta olen aivan fiiliksissä. Odotan innolla kirjalle ja tarinalle jatkoa. Tätä kirjaa on myös mukava suositella kaikille dekkareiden ystäville. Hieman erilaista jännitystä, mutta kirjaan kannattaa ehdottomasti tarttua. Plussana tietysti myös kotimainen kirjallisuus. 

Tähtiä kirja saa 4½ (asteikko 1-5).