Ilmasillan esittelytekstit eivät välttämättä herättäneet
sellaista kiinnostusta, että olisin halunnut näytelmän nähdä. Onneksi kuitenkin
ohjaaja Saana Lavaste kävi kertomassa näytelmästä Bloggariklubilla,
jonka jälkeen näimme esityksen ennakkonäytöksessä. Ilmasilta on
uskomattoman monikerroksinen näytelmä, jonka jälkeen pää on täynnä kysymyksiä
ja ajatuksia.
Pirjo Luoma-aho
Kansallisteatteri: Ilmasilta (2020)
Kuva © Katri Naukkarinen
|
On äiti, poika ja tytär. Kaikki asuvat omillaan, eikä heillä
tunnu olevan aikaa toistensa murheille. Soitellaan, mutta kiirettä ja välinpitämättömyyttä
on ilmassa. On heillä kuitenkin paljon yhteistä. He kaikki haluavat
konkreettisesti auttaa hädässä olevia ihmispoloja. Äiti (Pirjo Luoma-aho)
on selvästi yksinäinen. Hän istuu sohvalla ja vaihtelee televisiokanavia.
Kaikilta kanavilta tulee uutisia katastrofeista ja sodista. Nainen tuskailee
myös sateistaa ilmaa, ja tulee oivaltaneeksi, että pakolaiskeskuksen katto vuotaa. Hänen
on tehtävä asialle jotain, ja ylipäätään hänen on autettava ihmisiä, jotka ovat
joutuneet jättämään kotimaansa. Poika (Pyry Nikkilä) on taitava kirurgi.
Hän lähtee kriisialueille pelastamaan ihmishenkiä, vaikka oikeasti hänen
pitäisi ensisijaisesti saada oma päänuppinsa kuntoon. Tytär (Alina Tomnikov) on entinen jalkapallotähti, joka lähetetään avustusjärjestön toimesta
pakolaisleirille. Hänen pitäisi luoda pakolaisleirillä hyvää, mutta kauhukseen
hän huomaa, ettei ymmärrä mitään ja virheitä syntyy.
Näytelmässä on luotu
hienosti roolit, jotka kuvastavat roolihenkilön henkistä ikää. Pirjo Luoma-ahon
perheen äidin roolissa kuvastuu vuosien tuoma viisaus ja varmuus. Hän vaikuttaa
hyvin tasapainoiselta, vaikka lapset kohtelevatkin häntä kaltoin. Pyry Nikkilän
pojan rooli on puolestaan kiireinen ja ahdistunut. Poika haluaisi auttaa kaikkia,
mutta rahkeet eivät riitä. Alina Tomnikovin näyttelemä tytär puolestaan
vaikuttaa hyvin haavoittuvalta ja pelokkaalta. Aivan kuin tytär olisi pelkkää
suurta kysymysmerkkiä. Upeaa heittäytymistä koko triolta.
Pirjo Luoma-aho,
Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikov
Kansallisteatteri: Ilmasilta (2020)
Kuva © Katri Naukkarinen
|
Saana Lavaste kertoi,
että näytelmä pitää sisällään äidin, pojan ja tyttären muotokuvat, ja näin asia
onkin. Jokainen näyttelijä on vuorollaan pääosassa, jolloin muut kaksi
näyttelijää näyttelevät näytelmän sivurooleja. Erityismaininta pitää antaa
pojan muotokuvassa olevalle rumpupatteristolle, joka toimii leikkaussalina tai
toisinaan synnytyssalina. Poika vetelee rumpusooloja ja hoitajat ojentelevat
hänelle instrumentteja. Välillä pääsee myös harjoittelija puikkoihin.
Riemastuttavaa, mutta silti ahdistavaa.
Lavastuksen ja
videosuunnittelun takana on ollut Sampo
Pyhälä. Nämä pelaavat hienosti
yhteen. Lavastus on melko raju. Näyttämö on puolillaan ryysyjä. Välillä epämääräiset
lakanat toimivat verhona ja tuovat ankeaa ja ehkä julmaakin tunnelmaa näytelmään.
Videokuvissa nähdään esimerkiksi pakolaisleirin telttameri. Erityisen paljon
pidin siitä, kuinka sadekeli oli toteutettu. Tuli sellainen tunnelma, että
halusi kääriytyä huovan sisälle teekupin kera.
Pyry Nikkilä ja
Alina Tomnikov
Kansallisteatteri: Ilmasilta (2020)
Kuva © Katri Naukkarinen
|
Jokaisella näytelmän
perheenjäsenellä on suuri auttamisenhalu, mutta kuinka ihmisiä oikein voi
auttaa. Se ei ole helppo tehtävä. Auttamisen lomassa tulee huomanneeksi, ettei
mikään riitä, eikä yhden ihmisen auttaminen pelasta kaikkia. Tällainen
ahdistaa. Samalla perheessä on kuitenkin jotain vinksallaan. Läheisimmilleen ei
tunnu kellään riittävän aikaa, vaikka huoli voikin olla kova. Lavasteen sanoin
voisi kiteyttää, että rakkautta on annettavana, mutta ei tiedetä, kuinka
toimitaan.
Ilmasilta on näytelmä, joka herättää paljon ajatuksia.
Näytelmä ei ole helppo, enkä suosittele sitä sellaisille, jotka käyvät kerran
vuodessa teatterissa, koska kyseessä ei ole kepeä komedia.
Ilmasilta sai kantaesityksensä Kansallisteatterin
Willensaunassa torstaina 13.2.2020.
Rooleissa: Pirjo
Luoma-aho, Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikov
Käsikirjoitus: Paula Salminen
Ohjaus: Saana
Lavaste
Dramaturgi: Minna Leino
Lavastus: Sampo
Pyhälä
Pukusuunnittelu: Saija Siekkinen
Valosuunnittelu: Ville Toikka
Äänisuunnittelu: Saija Raskulla
Videosuunnittelu: Sampo
Pyhälä
Naamioinnin
suunnittelu: Tuire Kerälä
Ohjaajan assistentti:
Maruska Verona
Näin esityksen
medialipulla. Kiitos Kansallisteatterille ja Bloggariklubille. Kiitos myös
kuvalainauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti