Rosa Liksom: Everstinna

Muutama viime vuoden kirjapostaus on vielä tulossa ja tässä on yksi niistä. Rosa Liksomin Everstinnan (Like, 2017) luin jo syksyllä, mutta en ole saanut postausta aikaiseksi. Sinänsä kummallista, koska pidin kirjasta hurjan paljon kaikesta kauheudesta huolimatta. Ehkä toiset kirjat vain vaativat muutaman kuukauden sulattelun, jotta saa jotain sanoja paperille tai näytölle. Tai ehkä syynä oli se, että näin Helsingin Kaupunginteatterin Everstinnan, joka oli niin huikea, etten ole siitäkään vielä saanut mitään järjellistä kirjoitettua.

Everstinna on yhden naisen yhden yön monologi. Monologi, jossa nainen käy läpi elämäänsä. Elämäänsä, johon on kuulunut elo Pohjois-Suomessa Neuvostoliiton ja natsi-Saksan paineiden alla. Saksalaisuus on ollut naisen hurmostila. Jopa niin suuri, etteivät Hitlerin kauheudet ole sitä latistaneet. Ihailu on ollut suurta ja voimakasta niin kauan, kunnes matto on vedetty jalkojen alta ja totuus on paljastunut. Totuus siitä, kuinka suomalaisille kävisi Saksan vallan alla. Nainen ei olisi everstinna ilman everstiä. Hän on kunnioitetun everstin vaimo. Vaimo, joka saa tuntea olevansa rakastettu. Vaimo, joka osaa käyttäytyä eliittipiireissä. Vaimo, jota voi pettää. Vaimo, jonka voi hakata mennen tullen.

Everstinna on voimakas lukukokemus. Ei pelkästään Hitlerin aikaisten toimien suhteen, vaan kaiken sen järjettömyyden, jonka keskellä everstinna elämäänsä eli. Kirjassa ei kaunistella mitään, vaan kaikki kerrotaan ronskisti ja aidosti. Lukiessa tuli tunne, että itse ei olisi tällaisessa menossa ja melskeessä mukana pysynyt.

Pidän siitä, kuinka Liksom kirjoittaa murteella, nimittäin Tornionjokilaakson murteella tai toisin sanottuna meän kielellä. Itse en ole mikään murre-ekspertti, mutta pidän siitä, kuinka lukiessani voin kokeilla sanojen soljahtamista suussani. Kirjan lopusta löytyy Everstinnan sanakirja. Aika hauska lisä, vaikka itse en tainnut tarkastaa kuin yhden sanan tarkoituksen. Ihmeen hyvin sanoma menee perille, vaikka vierasta murretta lukeekin.

Natsisimin ihannointi on jotain käsittämätöntä, enkä Everstinnaa lukiessani voinut kuin ihmetellä, kuinka everstinna oli niin kiihkoissaan Hitleristä. Everstin ja everstinnan matka Saksaan avasi ehkä pikkuriikkisen everstinnan silmiä, vaikka hän kertookin tottuneensa kauheuksiin viikossa. Kirjaa leimaakin fasistisuus, mutta toisaalta tällä tavoin tuodaan sodan julmuuksia toisella tavoin esiin. Toivottavasti niin, että kaikki ymmärtävät sotien järjettömyyden.

Avioliittohelvetti on varmasti ikuisuuskysymys. Everstinna sai kokea melkoista julmuutta miehensä puolelta. Niin julmaa, että se vei naisen hermolomalle pitkäksi aikaa. En voinut olla ihailematta everstinnaa, kuinka hän suosta nousi. Liksom kuvaa everstinnan vahvaluonteisena naisena. Sellaisena naisena, jollainen ei periksi anna.

Rosa Liksom on käyttänyt kirjassaan kirjailija Annikki Kariniemen elämää viitekehyksenä. Annikki Kariniemi on itse kirjoittanut omaelämäkerrallisen kirjan avioliitostaan everstin kanssa. Liksom on kertonut kirjastaan, ettei se ole Kariniemen elämäkerta. Kirjan kaikki tapahtumat ovat kuitenkin sellaisia, että ne olisivat voineet tapahtua.

Rosa Liksomin Everstinna on kirja sinulle, joka et kammoksu murretekstiä. Sinulle, joka et kaikkoa ajatusta natsismista ja pasifismista. Sinulle, joka haluat lukea yhden kuvan suomalaisuudesta.