Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa

Nyt on viimeisen rästipostauksen aika. Virpi Hämeen-Anttilan Kuka kuolleista palaa (Otava, 2016) tuli luettua viime syksynä, mutta postaus jäi tekemättä, vaikka kirjassa ei mitään vikaa ollutkaan. Kirjan sain viime kesänä Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kuukaudenkirjapaketista. Kirjan halusin tietysti lukea, koska olen lukenut sarjan kaksi aiemmin ilmestynyttä osaa.

Eletään elokuuta 1921. Helsingissä on ollut tuhopolttoja keväästä alkaen. Poliisi pyytää Karl Axel Björkin apua tuhopolttojen selvityksessä, kun yhden tuhopolton jäljiltä löytyy ruumis. Aika nopeasti Björk oivaltaa, että kyseinen tuhopoltto ei välttämättä liity muihin tuhopolttoihin, vaikka samoja tunnusmerkkejä löytyykin kuin muista tuhopoltoista. Björkin työt sisäasiainministeriössä vievät ikävästi aikaa tutkimuksilta. Tämän takia Björk palkkaakin avukseen nuoren miehenalun, Frans Valkaman, joka on nopeaälyinen ja tuntee Helsingin kadut kuin omat taskunsa. Björk ja Valkama pääsevät sekä pyromaanin että itse murhaajan jäljille. Onko kyseessä sama henkilö vai kaksi eri henkilöä? Ei paljasteta kaikkea.

Salapoliisiharrastuksen ohella Björkillä on ongelmia yksityiselämässä. Björkin kadonneeksi ja kuolleeksikin luultu isä on palannut Siperiasta. Siperia ei ole koulinut Björkin isää. Mies on edelleen yhtä ilkeä ja riitaisa kuin ennenkin. Ei tarvita kahta sanaa, kun isä ja poika ovat niin pahoissa riidoissa, että se vaikuttaa Björkin ja hänen äitinsä sekä Björkin veljen väleihin. Tulehtuneet perhesuhteet eivät ole Björkin ainoa painolasti. Miehen rakastettu on joutunut lähtemään maasta, eikä ole toiveita jälleennäkemisestä. Samaan aikaan Björkin parhaimman ystävän pikkusisko Ida elättelee toiveita rakkaussuhteesta Björkin kanssa. Toisaalta Björkin pikkuserkun Lisbetin kanssa kihlautuminen veisi miehen lähemmäksi varakasta sukuhaaraa. On siinä miehellä ongelmia kerrakseen.

Täytyy sanoa, että pidän Hämeen-Anttilan ajankuvauksista. Kirjan tunnelma on juuri sellainen, mitä voisin kuvitella 1920-luvulla olleen Helsingissä. Salakapakoita ja prostituutiota. Puulämmitteiset kylpyvedet. Talonmiehet. Ulkokäymälät. Gramofonit. Pidin myös siitä, kuinka kirjan henkilöhahmot ovat tulleet sillä tavoin tutuiksi, ettei lukiessa tarvinnut enää kauheasti miettiä heidän tekemisiään, vaan pystyin keskittymään enemmän kirjan tunnelmaan. Lisäksi pidin siitä, kuinka Björkin elämää kirjassa kuvataan. Björk on selkeästi vaurastunut. Hänellä on varaa ostaa parempaa ruokaa kuin aikaisemmin ja hän myös mielellään tarjoaa Valkamalle kunnon välipaloja, koska tietää, että pojan kotona on ruoasta pulaa.

Tässäkin kirjassa on melkoisen paljon henkilöitä, kuten sarjan kahdessa aikaisemmassa. Tällä kertaa luettavuus ei kuitenkaan kärsinyt henkilöpaljoudesta, koska osa henkilöistä oli tuttuja jo aiemmista kirjoista. Se, mikä edelleen hieman ärsyttää, on Björkin itsetietoisuus. Hän kun tuntuu aina olevan oikeassa. 

Kirjan nimi Kuka kuolleista palaa viittaa kahteen asiaan kirjasta löytyvään asiaan. Jos pidät hieman erilaisista dekkareista, niin kannattaa lukea tämä. Samalla saat selville, mistä kirjan nimi kumpuaa.