Nyt on viimeisen rästipostauksen aika. Virpi Hämeen-Anttilan
Kuka kuolleista palaa (Otava, 2016)
tuli luettua viime syksynä, mutta postaus jäi tekemättä, vaikka kirjassa ei
mitään vikaa ollutkaan. Kirjan sain viime kesänä Suuren Suomalaisen Kirjakerhon
kuukaudenkirjapaketista. Kirjan halusin tietysti lukea, koska olen lukenut
sarjan kaksi aiemmin ilmestynyttä osaa.
Eletään elokuuta 1921. Helsingissä on ollut tuhopolttoja
keväästä alkaen. Poliisi pyytää Karl Axel Björkin apua tuhopolttojen
selvityksessä, kun yhden tuhopolton jäljiltä löytyy ruumis. Aika nopeasti Björk
oivaltaa, että kyseinen tuhopoltto ei välttämättä liity muihin tuhopolttoihin,
vaikka samoja tunnusmerkkejä löytyykin kuin muista tuhopoltoista. Björkin työt sisäasiainministeriössä
vievät ikävästi aikaa tutkimuksilta. Tämän takia Björk palkkaakin avukseen
nuoren miehenalun, Frans Valkaman, joka on nopeaälyinen ja tuntee Helsingin
kadut kuin omat taskunsa. Björk ja Valkama pääsevät sekä pyromaanin että itse
murhaajan jäljille. Onko kyseessä sama henkilö vai kaksi eri henkilöä? Ei
paljasteta kaikkea.
Salapoliisiharrastuksen ohella Björkillä on ongelmia
yksityiselämässä. Björkin kadonneeksi ja kuolleeksikin luultu isä on palannut
Siperiasta. Siperia ei ole koulinut Björkin isää. Mies on edelleen yhtä ilkeä ja
riitaisa kuin ennenkin. Ei tarvita kahta sanaa, kun isä ja poika ovat niin pahoissa
riidoissa, että se vaikuttaa Björkin ja hänen äitinsä sekä Björkin veljen
väleihin. Tulehtuneet perhesuhteet eivät ole Björkin ainoa painolasti. Miehen
rakastettu on joutunut lähtemään maasta, eikä ole toiveita jälleennäkemisestä. Samaan
aikaan Björkin parhaimman ystävän pikkusisko Ida elättelee toiveita rakkaussuhteesta
Björkin kanssa. Toisaalta Björkin pikkuserkun Lisbetin kanssa kihlautuminen
veisi miehen lähemmäksi varakasta sukuhaaraa. On siinä miehellä ongelmia
kerrakseen.
Täytyy sanoa, että pidän Hämeen-Anttilan ajankuvauksista.
Kirjan tunnelma on juuri sellainen, mitä voisin kuvitella 1920-luvulla olleen
Helsingissä. Salakapakoita ja prostituutiota. Puulämmitteiset kylpyvedet.
Talonmiehet. Ulkokäymälät. Gramofonit. Pidin myös siitä, kuinka kirjan
henkilöhahmot ovat tulleet sillä tavoin tutuiksi, ettei lukiessa tarvinnut enää
kauheasti miettiä heidän tekemisiään, vaan pystyin keskittymään enemmän kirjan
tunnelmaan. Lisäksi pidin siitä, kuinka Björkin elämää kirjassa kuvataan. Björk
on selkeästi vaurastunut. Hänellä on varaa ostaa parempaa ruokaa kuin
aikaisemmin ja hän myös mielellään tarjoaa Valkamalle kunnon välipaloja, koska
tietää, että pojan kotona on ruoasta pulaa.
Tässäkin kirjassa on melkoisen paljon henkilöitä, kuten
sarjan kahdessa aikaisemmassa. Tällä kertaa luettavuus ei kuitenkaan kärsinyt
henkilöpaljoudesta, koska osa henkilöistä oli tuttuja jo aiemmista kirjoista.
Se, mikä edelleen hieman ärsyttää, on Björkin itsetietoisuus. Hän kun tuntuu
aina olevan oikeassa.
Kirjan nimi Kuka
kuolleista palaa viittaa kahteen asiaan kirjasta löytyvään asiaan. Jos
pidät hieman erilaisista dekkareista, niin kannattaa lukea tämä. Samalla saat
selville, mistä kirjan nimi kumpuaa.
Minulla on tämä sarja kokonaan lukematta mutta löysin joskus kirppikseltä sarjan ensimmäisen osan. Olen jotenkin jo etukäteen aika varma että pitäisin, joten pitääpä kokeilla. :)
VastaaPoistaKannattaa kokeilla. Ensimmäinen osa oli mielestäni hieman hakemista, mutta toisessa osassa jo osaset menivät mukavasti kohdilleen.
PoistaKristalle vinkiksi - mikä tuli hyvin esiin tässä postauksessakin - kannattaa lukea järjestyksessä! Itse pomppasin suoraan tähän kolmososaan ja olin aika lailla hakoteillä. Melko paljon oli viittauksia ed. osiin, joten lukunautinto vähän kärsi.
PoistaAjankuvaus oli hienoa ja pidin Björkin tyypistäkin, kaikista hänen naamioinneistaan yms. Eikös ne opetelleet jiu-jiutsiakin Valkaman kanssa? Hauskaa.
Nimenomaan järjestyksessä kannattaa lukea.
PoistaValkama opasti Björkiä jiu-jiutsun saloihin. Oli aika kiva lukea tällaisestakin erikoisuudesta 1920-luvulla. :)