Helmikuun Kirja vieköön!

Viime viikolla oli kevään toinen Baba Lybeckin emännöimä Kirja vieköön! -ilta. Olin tietysti paikan päällä, koska minullahan on kevään kirjallisuusiltoihin sarjalippu, eikä tällaista tilaisuutta voi jättää väliin. Odotukset olivat korkealla, koska tammikuun Kirja vieköön! -ilta oli huikea. Onneksi ei tarvinnut pettyä nytkään, koska ilta oli tälläkin kertaa varsin onnistunut.

Helmikuun kirjallisuusillan teemana oli, kuinka näkymätön tuodaan näkyväksi. Tilaisuus alkoi taas sillä, että Baba Lybeck astui pimennetyn salin näyttämölle kauniin punaisessa mekossa. Hän lausui otteen illan ensimmäisen vieraan Venla Hiidensalon uutuusromaanista Sinun tähtesi (Otava, 2017). Nyt täytyy myöntää, että Lybeck eläytyi kirjaotteeseen mahtavalla tavalla. Hiidensalon uutuuskirjassa etsitään totuutta. Kirjailijan suvussa kulkee tarina, jonka mukaan Albert Edenfelt olisi kirjailijan isoisän isä. Hiidensalo on teettänyt DNA-testin, joka ei vahvista, mutta ei myöskään kumoa mahdollista sukulaisuussuhdetta. Lybeck kysyi kaikilta kirjailijavierailta, mikä hänelle on tärkeää. Hiidensalon vastaus oli hieno: ”Suomen kieli ja kirjallisuus.”

Illan toisen kirjailijavieraan Mikko Rimmisen tekstiä tuli näyttämölle siteeraamaan Taisto Oksanen. Ja millainen tulkinta olikaan? Voimakas, ja sellainen, joka sai jonkin liikahtamaan selkäpiissäni. Rimmisen uutuusromaani Maailman luonnollisin asia (Teos, 2017) on Lybeckin mukaan kokeileva. Kirjasta löytyy uusia sanoja, ylimääräisiä merkkejä ja ilmeisesti kaikkea outoa normaaliin kirjaan kuulumatonta. Rimminen kertoi, että kirjasta tuli kokeileva, kun hänen kissansa, joka muuten poseeraa kirjan kannessakin, asteli pitkin tietokoneen näppäimistöä ja tekstin joukkoon ilmestyi outoja merkki- ja sanajonoja. Kissa on myös tärkeä osa kirjan tarinaa. Rimminen kertoi myös, että kirjallisuus on taiteilua viikatemiehen kanssa. Ja jos en väärin muista, niin Rimmisen mukaan elämän tarkoitus on mennä alaspäin tai jotain sellaista. En kirjoittanut muistiinpanoja esityksen aikana, joten meni hieman ohi. Lybeck mainitsi myös sen, että kirjassa on koko ajan tietty jännite. Tämä jäi mieleeni, koska Rimmisen Pölkyssä oli mielestäni myös erityinen jännite koko kirjan kertomuksen ajan. Maailman luonnollisin asia kyllä kiinnostaa ihan jo vain kissan takia. Tietenkin.

Väliajan jälkeen näyttämän valtasi Laura Eklund Nhaga. Hän lausui koskettavan otteen illan kolmannen kirjailijavieraan Koko Hubaran esikoiskirjasta Ruskeat tytöt (Like, 2017). Hubara oli kaksi vuotta sitten ystävänpäivänä ollut kammottavassa krapulassa. Hän oli päättänyt aloittaa blogin Ruskeat tytöt kirjoittamisen, koska hän halusi jollain tavalla tuoda julki omia kokemuksiaan ruskeana tyttönä. Hän halusi myös avata oman keskustelukanavan kaltaisilleen tytöille. Blogi sai hetkessä hirmuisen suosion. Yli 20.000 lukijaa. Blogisuosion kasvaessa Hubara sai mahdollisuuden tehdä blogipostauksistaan ja osin uusista teksteistä oman esseekokoelman. Hubaralle on tärkeää, että ihmiset tiedostaisivat, mitä rodullistaminen tarkoittaa. Lybeck kertoi saaneensa lukea kirjan etukäteen ennen julkaisua. Muutama kirjan kohta oli ollut sellainen, että Lybeckin oli pitänyt laittaa kirja sivuun ja vetää pitkään henkeä. Tämä oli illan se kirja, joka lähti heti kirjaston varauslistalle. Jononumero 1.

Illan viimeisen kirjailijavieraan Merete Mazzarellan uutuuskirjan tekstiä tuli lavalle lausumaan Kati Outinen. Yksinkertaisesti vaikuttavaa. Kohtaus romanikerjäläisistä, joka jäi pitkäksi aikaa pääkoppaan pyörimään. Mazzarella kertoo uutuuskirjansa Elämän tarkoitus (Tammi, 2017) olevan harakanpesä, josta löytyy pesäaineina lehtiä, höyheniä, kiiltävää foliota sekä yksi hopealusikka. Outisen esittämään katkelmaan viitaten Mazzarella sanoi, että kaikkia emme voi auttaa kaikkia, mutta voimme kuitenkin auttaa joitakin. Hän myös pitää myötätunnon tuntemista tärkeänä asiana. Elämän tarkoitusta kysyttäessä Mazzarella vastaa: ” A good enough human being.” Voisimme siis olla hieman parempia ihmisiä.

Maaliskuussa on kevään viimeinen Kirja vieköön! -ilta. Sinne on taas suunnattava askeleet, koska nämä illat ovat todella mielenkiintoisia. Ja pahoittelen taas kuvien huonoa laatua.