Anna Jansson: Sokea hetki

 

Kesä on dekkareiden parasta aikaa. Ainakin itselleni ja uskon, että monelle muullekin. Dekkareiden parissa ajatukset saa heitettyä sopivasti narikkaan. Näin kavi myös Anna Janssonin Sokean hetken kanssa (Gummerus, 2019).

Rikospoliisi Jesper Ek on mies, joka ihastuu ja rakastuu helposti. Kertoohan siitä sekin, että miehellä on viisi lasta viiden eri naisen kanssa. Elatusmaksut lohkaisevat palkasta leijonanosan, mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö Jesper voisi taas retkahtaa uuteen naiseen. Tällä kertaa kohteena on kaunis Julia Lindegård. Sosionomi, joka yrittää tehdä parhaansa ja juuri oikeat ratkaisut työssään. Julialla on kuitenkin melkoinen ongelma. Hänen ex-pokaystävänsä Pål on väkivaltainen, eikä halua myöntää, että suhde on lopullisesti ohi. Jesperin ongelmaksi muodostuu se, että hän saa Julialta tekstiviestin, jonka siivittämänä mies syöksyy naisensa luo. Julian luona odottaa järkyttävä näky. Julia on sänkyynsä sidottu ja Jesperin kaulaliinalla kuristettu. Nyt ei Jesperin tilanne hyvältä näytä. 

Maria Wern haluaisi selvittää Julian tapausta, mutta hän on jäävi, koska Jesper on hänen työkaverinsa. Sen sijaan Maria valjastetaan selvittämään paikallisen pappilan outouksia. Nuori naispappi Alva on saanut käsittämättömiä uhkauksia. Pappi ei uhkauksista välitä, mutta diakoni on huolissaan. Maria vaistoaa, ettei pappilassa kaikki ole kunnossa. Ympärillä tuntuu leijuvan salaisuuksia, eikä outo ilmapiiri tee asiasta yhtään helpompaa. Kaiken lisäksi Alva katoaa yhtäkkisesti. 

Kyllähän se niin on, että ruotsalaiset dekkarit ovat useimmiten jännittävää luettavaa. Ei tarvinnut pettyä nytkään. Julian kauhea kuolema ja Jesperin ahdistava tilanne jo pelkästään toivat henkisesti ahdistavia tunnelmia, mutta pappilan outous toi tarinaan juuri sopivasti lisää mystisyyttä. Mielenkiintoisesti Anna Jansson on saanut kaksi toisistaan poikkeavaa tarinaa kiedottua hyvin yhteen. Tällaisia dekkareita on ilo lukea. Pidän myös siitä, kuinka Jansson vie tarinaa eteenpäin. Lukijan on helppoa pysyä mukana, vaikka hypitään paikasta ja tapahtumasta toiseen. 

Mikä siinä muuten on, että Gotlannissa tuntuu tapahtuvan paljon murhia ja kauheita tekoja, jos on ruotsalaiskirjailijoita uskominen? Gotlanti on miljöönä upea ja mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin rikkoa tällainen idyllinen miljöö kauhutarinoilla. Tällä tavoin saadaan helposti lukijan mielenkiinto herätettyä. Ainakin minä hyppään helposti mukaan tällaiseen ympäristöön. 

Maria Wern on jo legenda Anna Janssonin dekkareissa. Moni on varmasti lukenut kaikki Maria Wern -dekkarit. Itse olen lukenut kirjoja sieltä täältä, enkä ole tainnut postatakaan kuin yhdestä Maria Wern -dekkarista aikaisemmin. Televisiosarjassakin Wern on seikkaillut, mutta itse en ole sarjaa nähnyt, koska katson niin vähän televisiota. 

Kirjan ruotsinkielinen alkuteos Kvinnan på bänken on ilmestynyt vuonna 2018. Kirjan on suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. 

Anna Janssonin Sokea hetki on ehdoton kirja kesän dekkarikassiin. Hyvä tarina, jonka seurassa viihtyy. 

Tällä viikolla 7.-13.6.2021 vietetään valtakunnallista Dekkariviikkoa, jossa myös kirjabloggaajat ovat mukana. Kirjabloggaajien Dekkariviikkoa emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina.

 

Petra Hammesfahr: Syysuhri

 

Petra Hammesfahrin Syysuhri (Otava, 2005) on pyörinyt lukemattomien pinossa vuosikausia. Usein olen kirjaan törmännyt, mutta aina on ollut jotain muuta luettavaa. Kun vihdoin kirjaan tartuin, en olisi uskonut lukevani sitä kuukausikaupalla. Oikeastaan lukuaika oli lähes puoli vuotta. Nappasin kirjan tammikuussa mukaani, kun lähdimme miehen kanssa syöpätautien klinikalle kuulemaan miehen kuolemantuomiota. Tarkoitus oli lukea kirjaa junamatkoilla ja kissaulkoiluilla, mutta mitä vielä. Kirja ei edennyt. Ei edes kissaulkoiluilla, koska ne alkoivat oikeastaan vasta nyt kesäkuussa täydellä teholla. Hienoinen lukujumi siis on ollut tämän kirjan kanssa.

Syyskuun neljästoista on pelottava päivä. Ainakin joka toinen vuosi. Silloin nimittäin katoaa nuori nainen. Poikkeus on vuosi 1990, jolloin 18-vuotias Karen joutuu onnettomuuteen, joka sekoittaa hänen elämänsä täysin. Karenin elämä ei muutenkaan ole ollut helppoa. Hänet on raiskattu 15-vuotiaana. Raiskaus on johtanut raskauteen ja ei-toivotun tyttären syntymään. Onnettomuudella on silminnäkijä Marko, jonka kanssa Karen avioituu myöhemmin. Karenin veli Norbert jyrkästi avioliittoa vastaan, eikä luota Markoon yhtään. Toisaalta Norbertin joka toisena vuonna syyskuussa tekemät lomamatkat ilman perhettä ovat myös jokseenkin outoja. 

Thomas Scheib poliisista on tutkinut vuosikaudet naisten mysteerikatoamisia. Hän on jäänyt kadonneiden naisten maailmaan, eikä päästä tutkimuksistaan irti, vaikka kollegat naureskelevat ja häntä yritetään painostaa muihin tehtäviin. Scheib on tehnyt tarkkaa työtä. Kaikki kadonneet naiset ja heihin liittyvät asiat ovat kirjoissa ja kansissa. Hän on yrittänyt kääntää jokaisen kiven ja kannon selvittääkseen, kuka on naisten katoamisten takana. Kun tutkimus saa lopulta ratkaisevan käänteen, kuinka Scheibin tutkimusten kanssa käy? Onko hän ollut oikeilla jäljillä vai löytyykö ratkaisu jostain aivan muualta?

Tarinan keskiössä ovat Karenin elämä ja hänen lähipiirinsä sekä poliisin tutkimustyötä tekevä Scheib. Kirjan henkilöhahmot jäivät hieman ohkaisiksi. Jollain tavalla olisin toivonut henkilöille vahvempia piirteitä, mutta ehkä se johtui siitä, millainen kirjan rakenne oli. Kirjan tarina on sinänsä jännittävä, mutta minua häiritsi, kuinka tarinaa kerrottiin. Ikään kuin kaikkea olisi katsottu ulkopuolelta ja vain kerrattu tapahtumien kulku. Pidän dekkareissa siitä, kuinka lukija tuntee olevansa osa tarinaa, ja kuinka jännittävät hetket nostattavat ihokarvat pystyyn. 

Syysuhrissa on paljon henkilöitä. Voisin sanoa, että jopa hieman liikaa. Tosin kirjan alkusivuilla on henkilölistaus, mutta minähän en sitä enää muistanut, koska kirjan lukemiseen meni kuukausikaupalla aikaa. Huomasin listan jälkikäteen selatessani kirjaa. Karenin perhe tulee tietenkin tutuksi, mutta kaikki muut henkilöt tuntuivat välillä sotkeutuvan yhdeksi mössöksi. Mietin, olisiko tarinaa voinut hieman teroittaa vähemmällä väkimäärällä, jolloin siihen olisi voitu saada enemmän intensiivisyyttä. Karen on mielenkiintoinen päähenkilö ja olisin pitänytkin siitä, että lukija olisi enemmän voinut tuntea olevansa Karenin nahoissa. 

Kirjan saksankielinen alkuteos Das Letzte Opfer on ilmestynyt vuonna 2002. Kirjan on suomentanut Marja Kyrö. 

Petra Hammesfahrin Syysuhri on hyvä välipalakirja muiden kesälukemistojen ohessa. 

Tällä viikolla 7.-13.6.2021 vietetään valtakunnallista Dekkariviikkoa, jossa myös kirjabloggaajat ovat mukana. Kirjabloggaajien Dekkariviikkoa emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina.