Jos joku vielä väittää, että monologit ovat vaikeita
katsottavia, niin suosittelen menemään Teatteri Vantaan Silkkisaliin katsomaan Mielipuolen
päiväkirjaa. Tiedossa on huikea teatteriesitys, joka ei taatusti jätä
kylmäksi. Eikä kannata edes miettiä, että kyseinen näytelmä olisi kaivettu
jostain naftaliinista. Kyseessä on Nikolai Gogolin ajaton klassikko,
joka elää tänäkin päivänä, vaikka novellin kirjoittamisesta on lähes kaksi
sataa vuotta aikaa.
 |
Antti Peltola
Teatteri Vantaa: Mielipuolen päiväkirja (2020)
Kuva © Mika Salmi
|
Aksenti Ivanovitš Poprištšin (Antti Peltola) on
virkamies tai tarkemmin sanottuna nimineuvos. Hän halveksii kaikkia niitä,
joiden katsoo olevan oman aatelissäätynsä alapuolella ja niitähän on paljon.
Työpaikalla hän vihaa osastopäällikköä, mutta pokkuroi johtajaa, jolle voi
teroittaa kyniä vaikka päiväkaudet. Rakastaahan johtaja kyniä. Niin, ja Poprištšin
itse rakastaa johtajan tytärtä. Eräänä päivänä kadulla kulkiessaan Poprištšin
havahtuu. Hän kuulee koirien keskustelevan keskenään, eikä siinä kaikki. Koirat
käyvät jopa kirjeenvaihtoa keskenään. Toinen koira on johtajan tyttären, joten Poprištšin
päättää selvittää, mitä saa selville koirien kirjeenvaihdosta. Alkaa
varsinainen syöksykierre, jonka tiimellyksessä Poprištšin toteaa olevansa jotain
aivan muuta kuin nimineuvos. Enää ei tarvitse pokkuroida muille.
 |
Antti Peltola
Teatteri Vantaa: Mielipuolen päiväkirja (2020)
Kuva © Mika Salmi
|
Antti Peltola on uskomaton tulkitsija! Äänenkäyttö, elekieli
ja vartalon hallinta on taitavaa. Mies muuttuu hetkessä pohtivasta epätoivoiseksi,
rakastuneesta vihaavaksi ja itsetietoisesta surkuttelevaksi. Peltolan
näyttelijänkyvyt viedään äärimmilleen. Niin paljon eri tunnetiloja mahtuu
reilun puolentoista tunnin esitykseen, ettei katsoja voi välillä muuta kuin
pidättää hengitystä. Peltola luo intensiivisen yhteyden katsomoon. Tässä tulee
tunne, että näyttelijä on läsnä, eikä arvailuille jätetä sijaa. Aivan mieletön
esitys.
Mielipuolen päiväkirjan on ohjannut Ilkka
Heiskanen. Hän on varmasti myös kiitoksensa ansainnut, koska näytelmä on
yksinkertaisesti loistava. Siitä löytyy paljon eri nyansseja ja
monikerroksisuutta. Pidin myös esityksen rakenteesta. Kun yhden päivän
päiväkirjamerkinnät on käyty läpi ja pohdittu kauttaaltaan, sali pimenee,
kunnes on seuraavan päiväkirjamerkinnän vuoro. Yksinkertaista, mutta toimivaa.
Seuraavassa hetkessä kaikki voi aina olla toisin.
 |
Antti Peltola
Teatteri Vantaa: Mielipuolen päiväkirja (2020)
Kuva © Mika Salmi
|
Näytelmä herätti paljon ajatuksia siitä, kuinka helposti
ihmismieli voi murentua. Pidin kuitenkin siitä ajatuksesta, kuinka Gogol on kirjoittanut
novellin suuruusharhasta kärsivästä ihmisestä. Tällaisia ihmisiähän on oikeasti
ollut ja on edelleen. Yksi suomalainen suuruusharhasta kärsinyt on ollut tietenkin
Kellokosken Prinsessa. Myös Napoleon Bonaparten on kerrottu kärsineen
suuruusharhasta. Näytelmän nähtyäni mietin myös sitä, kuinka yksinäisen
ihmisen mieli saattaa tehtailla ajatuksia. Toisaalta Poprištšinin kuvaillessa
osastopäällikköä, tuli mieleen työpaikkakiusaajat. Gogolin tarina on todellakin
kiinni tässä ajassa.
Mielipuolen päiväkirjaa on helppo suositella
kaikille, jotka pitävät teatterista. Kyseessä on klassikko, joka on toteutettu
taidokkaasti. Tämä monologi ei todellakaan ole tylsä yksinpuhelu.
Mielipuolen päiväkirja sai ensi-iltansa Teatteri
Vantaan Silkkisalissa torstaina 20.2.2020.
Näyttelijä: Antti Peltola
Teksti: Nikolai Gogol
Suomennos: Anton Nikkilä
Ohjaus: Ilkka Heiskanen
Puvustus: Elina Vättö
Lavastus: Työryhmä
Valot ja äänet: Esko
Paavola
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Teatteri
Vantaalle, kuten kiitos myös kuvalainauksista.
