Lucia Berlin: Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia

Viime syksyn Helsingin Kirjamessuilta sain Aulan bloggaajatilaisuudesta Lucia Berlinin novellikokoelman Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia (2019). Tästä lämmin kiitos kustantajalle. Kirja on odottanut lukemistaan, vaikka tiesinkin, että kansien sisällä on uskomattoman hyviä novelleja. Olihan Lucia Berlinin yhtä novellikokoelmaa jo aikaisemmin ruodittu lukupiirissä. Oli kuitenkin ihana avata kirja juhannuksena ja uppoutua uskomattomien kertomusten maailmaan. 

Novellissa Andado – Goottilainen romanssi 14-vuotias Laura lähtee viettämään neljän päivän lomaa kaivosasioiden ministerin Andrés Ibañez-Greyn tiluksille. Hänen vanhempansa eivät lähteneet mukaan matkaan, joten Laura lähtee matkaan yksinään ministerin, hänen poikiensa Xavierin ja Pepen sekä Xavierin tyttöystävän Teresan kanssa. Andrés aloittaa jo junamatkalla nuoren tytön hakkailun. Päivät kuluvat pelaten erilaisia pelejä, yhdessä lukien tai ratsastusretkillä. Yksi ratsastusretki on kuitenkin kohtalokas. Andrés ja Laura joutuvat onnettomuuteen, jonka seurauksena Laura menettää neitsyytensä. 

Kirjan nimikkonovelli Ilta paratiisissa kertoo Hernánin elämästä hotelli Oceanin palveluksessa. Poika on aloittanut juoksupoikana 12-vuotiaana ja ylennyt vuosien aikana baarimikoksi. Oma rakas on löytynyt samasta työpaikasta. Hotellin baarissa viihtyy elokuvatähdet sekä heitä seuraavat toimittajat ja muut siipeilijät. Baarin takaa Hernán näkee kaikkea mahdollista. Huumekauppa on näennäisesti saatu kuosiin, mutta baarimikon silmät näkevät muuta. Markkinoille on tullut uutta huumetta, jonka kauppaa käydään ainakin miestenhuoneessa. Hernán tietää myös paikallisten asiakkaiden taustat. Hän ei puutu tapahtumiin, mutta näkee kaikkea sellaista, mitä ei välttämättä haluaisi nähdä. Paratiisi ei ole enää entisenlaisensa. 

Joulu 1974 ei ole sellainen kuin Maggie toivoisi. Hän on lähettänyt Zelda-tädille kirjeen, ettei täti voi tulla heille jouluksi, koska tilaa ei ole. Zelda ei kuitenkaan tällaisista välitä. Hän saapuu paikalle ja asettuu taloksi. Hän ei välitä siitä, että Maggie, Maggien pojat ja yhden pojan ystävä joutuvat järjestelemään nukkumispaikkansa uudelleen. Maggien mieltä painaa myös vuokraisäntä, joka on ehdottomasti kieltänyt majoittamassa tiloissa ylimääräisiä ihmisiä. Lähtökohta on jo se, että porukkaa on liikaa. Zeldasta on kuitenkin apua. Hän häärää keittiössä ja taikoo herkkuja tuon tuosta, mutta Maggie on loppujen lopuksi tyytyväinen, kun Zeldan on aika palata kotiin. Maggie on väsynyt. Hän on väsynyt kaikkeen. Viiniä ja pilveä kuluu liikaa, eikä nukutuksi saa. 

Käsittämätöntä, kuinka elämänmakuisia ja häkellyttäviä Lucia Berlinin novellit ovat. Berlinin novelleista kerrotaan, että ne ovat kummunneet hänen omasta elämästään. Osa kenties aivan suoranaisesti, osa hieman värittämällä. Oli miten oli, novellit eivät ole kaunistelevia, eivätkä romanttisia. Novelleille on yhteistä karut olosuhteet. Etenkin novellissa Savitiilitalo ja peltikatto on jotain hyvin rujoa. Maya on päivät pitkät pienten lasten kanssa kotona, kun Paul on töissä. Samassa pihapiirissä asuu Pete, jonka ystäväpiiri rakastaa alkoholihuuruja ja pilven polttelua. Maya kimpaantuu vähän väliä Petelle, mutta Pete vähät välittää. Hän vain kuskaa kukkia Mayalle ja antaa istutus- ja hoito-ohjeita. Paul ei usko sanaakaan, mitä Maya kertoo pihapiirin helvetistä. 

Novellien tarinoissa on usein samannimisiä henkilöitä. Lukija voi miettiä ja solmia lankoja yhteen. Onko kyseessä sama henkilö kuin jossakin toisessa tarinassa vai onko kyseessä aivan uusi ihminen. Itse haluan ajatella, että samannimiset henkilöt ovat samoja ihmisiä, joita elämä on kuljettanut eteenpäin tai miksei taaksepäin, jos elämä on oikein kunnolla runnonut. Kirjaa lukiessa oli myös kiva miettiä, olivatko tarinoiden naispäähenkilöt Lucia Berlinin alter egoja. 

Aulan bloggaajatilaisuudessa oli kirjan suomentaja Kristiina Drews kertomassa omasta suhteestaan Lucia Berlinin romaaneihin. Hän on ihastunut novelleihin, kuten niin moni muukin. Suomennustyön aikana oli selvinnyt, että hän on ollut aikoinaan samaan aikaan Pariisissa kuin Lucia Berlin ja kierrellyt samoissa paikoissa. Tunne oli ollut huikea. He ovat voineet tietämättään vaikka kohdata. 

Kirjan englanninkielinen alkuteos on nimeltään Evening in Paradise on ilmestynyt vuonna 2018. Kirjan novellit ovat ilmestyneet ensimmäisen kerran eri vuosina erilaisissa kokoelmissa tai sanomalehdessä. 

Lucia Berlinin Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia on ehdoton valinta kaikille, jotka pitävät novelleista. Karuudesta huolimatta näistä tarinoista löytyy uskomatonta riemua.

 

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Kirjapostaukset laahaavat ikävästi jäljessä, mutta hiljaa hyvä tulee vai miten se menikään. Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (Aula, 2017) luettiin elokuun lukupiirissä. Olen jo kerran joutunut uusimaan kirjastolainani, jotta ehtisin postauksen tehtyä. Nyt tuntuu olevan sopiva hetki purkaa ajatuksia näytölle, kun koko päivän on satanut, eikä ole muutakaan tekemistä. Siivota tietysti voisi, mutta se on tylsää. Sen sijaan Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia ei ollut tylsä.

Nimi Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia antaa viitteen siitä, että kyseessä on novellikokoelma. Novellit ovat kummunneet Lucia Berlinin omasta elämästä. Novellit avaavat lukijalle mahdollisuuden kurkistaa esimerkiksi alkoholistin arkeen, katoliseen kouluun ja pesuloihin. Yhteistä novelleille on synkkä ja musta huumori.

Siivoojan käsikirja -nimisessä novellissa päästään matkaamaan siivoojan mukana erilaisiin koteihin. Novellin kertojasiivooja antaa vinkkejä, mitä voi varastaa asiakkaiden asunnoista niin, etteivät he sitä huomaa. On myös keino, jolla saat työnantajan luulemaan, että teet kaiken huolella ja kiitettävästi, vaikka tekisit hommat aivan päinvastoin. Kannattaa valita myös siivouspaikat siten, että siellä tarjotaan ruokaa.

Carpe diem on kertomus pesulakäynnistä, jolloin kaikki meni pieleen. Rankka viikko takana ja ostoskärryllinen pyykkiä. Rahaa vain sen verran, että saat kolme koneellista pyykkiä pestyä. Huonoksi onneksi rahat tulee tungettua vääriin pesukoneisiin. Paikalla on mies, joka on saanut juuri pyykit pestyiksi. Kolikot menivät hänen koneisiinsa, joten  tiedossa oli uusi pesukerta. Voitte kuvitella, ettei mies kiitellyt naista.

Entä sitten Hyvät ja pahat -novelli, jossa opettaja ottaa pahimman häirikkötytön käsittelyynsä. Hän sopii tytön kanssa, että tyttö pyhittäisi kuukauden ajan lauantaipäivät opettajalle. Opettaja halusi näyttää tytölle, millaista laupeuden työtä hän vapaa-aikanaan teki. Kaatopaikalla asuvien ihmisten ruokkiminen sekä orpokodin lasten auttaminen ja viihdyttäminen. Tyttö sopeutuu ja välillä jopa pitää opettajastaan. Opettaja on kuitenkin eriskummallinen, eikä usko, ettei hänen kaltaisensa ihminen voi tehdä mitä vain. Lopulta tytön on riuhtaistava itsensä irti lauantain kärrynpyörästä. Ei tarvita paljon, ettei tytön tarvitse enää ikinä nähdä opettajaansa.

Lukupiiriläisten mielipiteet kirjasta vaihtelivat. Osa piti novelleista todella paljon. Sanottiin, että novellit olivat sydäntä riipaisevia tarinoita. Eräälle lukupiiriläiselle novellit eivät olleet huonoja, mutta toisaalta mitään järisyttävää ei jäänyt mieleen. Itse kritisoin kirjan alussa ollutta tolkutonta alustusta. Hyppäsin sivut ketterästi ohi. Moni muu oli tehnyt samoin tai ainakin oli samaa mieltä, että turhan pitkä alustus. Käytiinpä siitäkin keskustelua, huononsivatko alustukset ja seikkaperäiset puntaroinnit novelleista lukijan spontaania lukuiloa. Sanoisin, että olisivat huonontaneet, jos olisin sivut läpi lukenut.

Monessa novellissa käsitellään alkoholismia, ja koska Berlin oli ammentanut tarinat omasta elämästään, niin ei voi muuta todeta, kuin että hänestä oli moneksi. Hän oli kirjallisuuden opettaja, äiti, alkoholisti ja yksinhuoltaja. Näitä kaikkia löytyy myös kirjan novelleista. Tiedä sitten, kuinka tarkasti tarinat ovat Berlinin elämästä suoraan, mutta sitä ei varmasti kukaan kiellä, etteivätkö kirjan novellit pursuaisi elämää. Ei mitään kaunista ja suloista elämää, vaan elämän nuhraantuneempaa puolta. Myös lapsen surun voi lukea ja tuntea etenkin Kaikki karkaa käsistä -novellissa.

Novellit, jotka saivat lukupiiriläisiltä kiitoksia, olivat etenkin Sähköauto El Paso, Tiikerinpuremia, Ensiapupoliklinikan päiväkirja 1977, Hyvät ja pahat sekä Kulkukoirat. Tohtori H. A. Moynihan on myös uskomaton kertomus. Todella makaaberi, mutta ei tarinalle voinut kuin nauraa. Kirjassa on novelleja, jotka varmasti uppoavat moneen eri makuun.

Lucia Berlin kuvaa erilaista Amerikkaa. Köyhät ja syrjäytyneet tuodaan realistisena näkynä lukijalle. Ei yritetä peitellä mitään, vaan asiat kerrotaan siten kuin ne ovat. Novelleista pursuaa elämänmakuisuus, eikä se elämä aina ole sulosta ja makeaa, vaan se voi olla myös karvasta ja katkeraa.

Kirjan englanninkielinen alkuteos on A Manual for Cleaning Women: Selected Stories. Suomeksi kirja on julkaistu kahdessa eri osassa. Toinen osa on nimeltään Siivoojan käsikirja II: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia. Kirjan alkuteoksen novellit ovat ilmestyneet eri vuosina ei novellikokoelmissa. Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on suomentanut Kristiina Drews.

Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on kirja kaikille, jotka rakastavat novelleja. Näiden novellien kanssa viihtyy pidempäänkin.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4- (asteikko 1-5).