Pekka Arppe: Hajonnan sisällä

Siivosin hieman lukemattomien kirjojen kasoja ja huomasin Pekka Arppen Hajonnan sisällä (Stresa, 2019) novellikokoelman. Otin kirjan ulkoilulukemiseksi kissalenkeille. Juuri sopivan kokoinen kirja tähän tarkoitukseen. Tosin täytyy myöntää, että välillä luin pätkän, jos toisenkin myös sisätiloissa, koska kokoelma on kerrassaan mainio. 

Kuraa mestarille kertoo rakennustyömaan ilmanpilaajasta. Niuhottajasta, joka ei muuta tee kuin valittaa ja valittaa. Valittaa niin paljon, että työkaverit ovat ärsyyntyneitä ja työnjohto hätää kärsimässä. Mutta mitä tapahtuu, kun miehen aputyövoimaksi laitetaan kokematon nuori mies? Mies, joka haluaa näyttää kyntensä vaikka oman kuntonsa ja terveytensä uhalla. Uskomattoman kutkuttava novelli, josta tuli tietysti mieleen, että tällaisia ilmanpilaajia taitaa löytyä jokaiselta työpaikalta. Olenkohan itse sellainen? 

Kokoelman nimikkonovelli Hajonnan sisällä vie lukijan mielisairaalan porttien sisäpuolelle ja välillä hieman ulkopuolellekin. Novellia lukiessa lukija, ainakin minä, kuvittelin jotain aivan muuta, kunnes totuus paljastui. Novellin päähenkilö on jokseenkin erikoinen tapaus. Hän ajelee Mariksi nimitetyllä asuntoautolla, joka haisee hevosenlannalle ja homeelle. Mies tuntuu joutuvan tahtomattaan kummallisiin tilanteisiin. Onko syy mielisairaalassa vai miehessä itsessään? 

Eriskummallisten perhesuhteiden pariin pääsee Sovitus -novellia lukiessa. Kun isä ja poika riitaantuvat, saattaa tilanne olla se, että poika ottaa hatkat ja häipyy vuosikausiksi suurten merten taakse. Sovituksen aika tulee siinä vaiheessa, kun isä on huonossa hapessa ja kuoleman aika lähestyy. Isä haluaa vielä kerran tavata poikansa. Tapaamisesta tuleekin varsinainen yllätys. Sukulaisuussuhteet saattavat heittää kerralla häränpyllyä. Kuka on oikeastaan kuka? 

Divarin helmi on kertomus sukupolvenvaihdoksesta. Isä on ikääntynyt ja on siirtänyt divarin vetovastuun pojalleen. Ainakin paperilla. Käytännössä isä haluaa edelleen johtaa divaria. Isä ei halua myydä mitään arvokasta, vaan kitkuttelee mitättömän romun ja halpatuotteiden myynnillä. Poika on ahdistunut taloushuolien keskellä, koska tietää, että varastossa on arvotauluja, lasiharvinaisuuksia ja posliinia. Pojan on pakko ottaa kierommat keinot käyttöön, jotta saa maksettua erääntyneitä laskuja. Mitä isä tykkää tällaisesta? 

Arppen novellikokoelmassa on neljätoista toinen toistaan osuvampaa novellia. Novellien taso on korkea, ja mikä parasta, jokaisessa novellissa on jokin yllättävä elementti. Pidän myös siitä, kuinka Arppen novellit ovat hieman nyrjähtäneitä. Tarinat eivät kerro aina kaikkein hyväosaisimmista ihmisistä, mutta elämänmakuisia ne ovat. Juuri tällaisia novelleja on mukava lukea. 

Novelleissa on mukana myös isompia kysymyksiä. Sukupolvenvaihdokset ja perhesuhteet tulivat jo yllä mainituiksi. Thaimaalaisista marjanpoimijoista kertova novelli on todellinen helmi. Koronasta ei ole ollut tietoakaan, kun Arppe on novellin kirjoittanut, mutta novelli on osuva ja juuri tähän aikaan sopiva. Ei ainoastaan sen vuoksi, kuinka räikeän kuvan Arppe on maalannut ulkomaisten marjanpoimijoiden tilanteesta Suomessa. 

Pekka Arppen novellikokoelmaa Hajonnan sisällä on ilo suositella kaikille hyvän huumorin ystäville, vaikka novelleista voi löytää vakavammankin puolen, jos sitä etsii. Lyhyet novellit eivät pelästytä sellaistakaan, joka kammoksuu pitkiä tarinoita ja paksuja kirjoja.

Lämmin kiitos kustantajalle, jolta kirjan sain.

Pekka Arppe: Timanttinapsut

Helsingin Kirjamessuilla pyörähdin Stresan osastolla, koska sain Pirjo Puukolta kutsun käväistä moikkaamassa. No, olisin minä siellä muutenkin piipahtanut. Stresan ständillä vieraillessani paikalla olivat myös Pekka Arppe ja Jaana Sarell. Molemmat kirjailijat antoivat minulle kirjansa kotiin viemisiksi. Juuri sellaisia sopivankokoisia kirjoja työmatkoille ja kissan ulkoilutuksiin (lue: jos on hyvä ilma). Pekka Arppen Timanttinapsut (Stresa, 2018) oli aivan uunituore kirja, joten halusin lukea sen ensin.

Eki on kovia kokenut mies. Kallion kasvatti. Jotenkin mies on tullut ajautuneeksi rikollisille poluille aivan tahtomattaan. Välillä on toki miehessä itsessäänkin ollut syytä. Helpomman elämän tavoittelu. Niinhän se on, ettei kaikille lankea elämässä hyvää osaa. Ekillä on kaksoisveli Eero, joka on invalidisoitunut ja ehkä hieman katkeroitunutkin. Eki päättää hyödyntää veljensä vammaisuutta tai ainakin pyörätuolia. Tuolin kanssa parkkiin pankkiautomaatin läheisyyteen ja ansaitsemaan rahaa. Kierolla ja epärehellisellä pelillä se on mahdollista. Eki kerää tällä tavoin napsuja. Napsujen tavoittelu johtaa myös ystävyyteen, mutta Ekin vaiherikas historia muistuttaa niin ikään itsestään, eikä mitenkään ystävällismielisesti. Ekin jahdatessa napsuja Ekiä jahtaavat ihan jotkut muut.

Timanttinapsujen matkaan on helppo hypähtää. Eki on rikollinen. Moni ehkä ajattelisi, ettei sellaisen matkaan kannata lähteä. Ekin rikollinen tausta selittyy monella asialla. Hän ajautuu väärään seuraan, ja joutuu tahtomattaan syntipukiksi. Rikollistaustan lisäksi Ekistä löytyy onneksi myös muita puolia. Ekin sympaattisuus on sitä laatua, ettei sellaista enää välttämättä helposti löydy. Ei sieltä pankkiautomaatiltakaan lähdetä köyhiä ryöstelemään. Kirjassa on myös hienoa kuvausta yllättävästä ystävyydestä, joka johtaa myös hienoihin tekoihin. Voi se ystävyys tietysti johtaa muihinkin toimiin.

Pidin myös siitä, kuinka kirjan tarina eteni. Asiat kerrottiin niin, että lukijan oli helppo pysyä mukana. Ja vaikka ei saisi nauraa vakaville asioille, niin välillä oli pakko naureskella kaikelle, mitä Ekille tapahtui. Ei Ekin elämä ainakaan tylsää ole ollut. Kirjassa on myös sopivasti henkilöitä. Jos olisi ollut enemmän, niin olisi saattanut tulla tunne, että menee henkilöissä sekaisin. Pekka Arppe osaa kirjoittaa mukavan leppoisasti, mutta kuvailu on silti taitavaa. Lukija voi nähdä silmissään tapahtumat ja yksityiskohdat.

Pekka Arppen Timanttinapsut on hyvä lisä suomalaiseen dekkarimaailmaan. Kyllä tällaisia kirjoja mielellään lukee. Sitä paitsi pienkustantamoita on hyvä olla isojen jättien rinnalla. Saadaan hieman enemmän erilaisia kirjoja tarjolle.

Lämmin kiitos kirjailijalle ja Stresalle kirjasta.