19.8.2021

Huoneiden kirja Turun Kivipainossa

 

Kirjoitin vastikään lukeneeni Saila Susiluodon Huoneiden kirjan. Nyt on koettu myös TEHDAS Teatterin, Aurinkobaletin ja Aura of Puppetsin sekä lukuisien kumppaneiden toteuttama Huoneiden kirja Turun Kivipainossa. Elämys oli erikoinen, eikä varmasti kenellekään samanlainen, mutta kerrataan hieman, mitä illan aikana koin. 

Lähdöt oli porrastettu, mikä on tietenkin korona-aikana järkevää, mutta ihan myös sen takia, että astuessasi sisään Huoneiden kirjaan, tapaat ensimmäiseksi noin parikymmentä taulukkoa, joista valitset yhden. Taulukko lukee sinulle aluksi kirjan alkusanat. Tämän jälkeen taulukko kertoo kolikosta, jota pääset heittämään kuusi kertaa. Kolikko kertoo huoneesi, joka sinun on löydettävä. Taulukko kertoo sinulle myös oven värin, josta sinun on aloitettava seikkailu. Hän antaa mukaasi myös kolikon, kartan sekä kirjeen, jonka saisit avata myöhemmin.


Vanhat taulukot
TEHDAS Teatteri, Aurinkobaletti ja Aura of Puppets & Co.: Huoneiden kirja (2021)
Kuva © Jesper Dolgov

Huh! Jännittävää, mutta kohti punaista sisäänkäyntiä. Sisäänkäynnillä minua odottaa hovimestari, joka antaa mukaani kassin, johon voin laittaa kolikon, kartan ja kirjeen. Kassissa on jotain muutakin, jota saatan tarvita matkan varrella. Hovimestari kertoo myös rakennuksesta. Huoneet sijoittuvat neljään eri kerrokseen. Löytyy myös kahvila, mikäli matkan aikana tekee mieli huikopalaa. Tähän asti kaikki on vielä selvää. Astun punaisesta sisäänkäynnistä rakennukseen. 

Hetki täytyy miettiä. Kurkistan verhon taakse ja näen suuren, hämärän tilan. Peräydyn. Vastassani on jokin performanssi. Voiko tuonne vain astua vai mitä teen? Menenkö kuitenkin rappusia ylöspäin seuraaviin kerroksiin? Ei. Huoneeni on verhon takana, joten paras astua tilaan ja etsiä huone. Epätodellinen tunne verhoaa minut. Olen joutunut keskelle jotain kummallista, mutta ilahdun, kun näen katosta roikkuvan veneen. Tästä kerrottiin kirjassakin eli olen oikealla tiellä.




Löydän huoneeni, joka on pimeääkin pimeämpi. Aivan kuin jokin pannuhuone ja ehkä se sitä on ollutkin. Päätän avata kirjeen, jonka sain Taulukolta. Kirjeessä on ohje, kuinka edetä seuraavaksi. Sekoilen kolikon viivojen kanssa ja eksyn totaalisesti, mutta se ei haittaa. Siirryn ylempiin kerroksiin. Hämmennyn, ihmettelen, ihastelen. Löydän leipurijoukon. Löydän salaisia sopukoita. Olen keskellä jotain sellaista, josta en voi tietää, mitä seuraavaksi vastaan tulee.




Jossain vaiheessa tutkin saamaani kassia tarkemmin. Kassin kätköistä löytyi lankaa. Jäi selvittämättä, mitä sillä oli tarkoitus tehdä. Oliko tarkoitus punoa se jonnekin tai yrittää saada sen avulla jotain haltuunsa? En tiedä, mutta kaikkea minun ei tarvitse tietääkään. Löydän kassista kirjelappusen. Se ohjaa minut tiettyyn huoneeseen tiettynä kellonaikana. Taisin olla liian aikaisin liikenteessä tai en löytänyt juuri sitä kohtaa, mistä oli tarkoitus katsoa. En nimittäin löytänyt mitään sellaista, johon katseeni oli kohdistunut.




Välillä juttelen hovimestareiden kanssa. He ohjaavat tiellä eksyjää tai antavat neuvoja, minne kannattaa myös kurkistaa. Jossain välissä istun vain hengähtämään ja katselemaan. Tutkin kassia vielä lisää. Löydän toisenkin kirjelappusen. Ohje on selkeä. Tiettynä kellonaikana on katsottava yhdestä ikkunasta, joten päätän toimia ohjeen mukaisesti. Kun kello lyö seitsemän, näen pihalla hehkuvanpunaisessa, upeassa juhlamekossa sulavasti liikkuvan naisen. Nainen käyttää liikkumiseensa koko ruumistaan. Upeaa liikehdintää ja tanssin askellusta. Näky on huikaiseva.



Kun on aika jättää Huoneiden kirja, käyn vielä taulukkoni luona. Tämän jälkeen astun ulos rakennuksesta. Oloni on epätodellinen. Mitä minä juuri äsken koinkaan? Nähdessäni ystäväni jonkin ajan kuluttua, olen kuin toisessa maailmassa. Jäikö minusta jotain Huoneiden kirjaan?



Huoneiden kirjan kaikki elämysillat ovat tällä hetkellä loppuunmyytyjä. En ihmettele tätä yhtään, koska kyseessä on melkoinen spektaakkeli. Tämän soisi jatkuvan hieman pidempäänkin, jotta mahdollisimman moni ehtisi elämyksen kokemaan. 

Sain kutsun Huoneiden kirjan ennakkoiltaan. Lämmin kiitos järjestäjille.



2 kommenttia:

  1. Vau, kuulostaa todella vaikuttavalta! Varmasti olisi itsellänikin epätodellinen olo kaiken jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä epätodellinen olo. Meni jonkin aikaa palautumiseen ja elämyksen sisäistämiseen.

      Poista