Ryntäsin viime hetkellä kirjastoon ennen kuin se suljettiin
koronan takia. Piti hakea lukupiirikirjoja luettavaksi. Tosin samalla tuli
lainattua kaikkea muutakin ja yksi lukupiirikirja jäi lainaamatta. Löysin sen
kirjaston tietokannasta, mutta en mitään tietoa, onko kirja hyllyssä, lainassa,
hankinnassa vai missä ihmeessä. Sen sijaan Markku Envallin Vastassa kulman
takana (WSOY, 2013) löytyi hyllystä.
Aforismeja on mukava lukea, mutta kuinka käy, kun vastassa
on fragmentteja? Envallin kirja nimittäin koostuu pääosin fragmenteista. Fragmenteista,
jotka ovat pidempiä kuin aforismit. Yleensä kappaleen pituisia mietteitä
jostain asiasta. Envallin fragmentit luovat näkökantoja esimerkiksi
parisuhteeseen, lapsiin, kirjallisuuteen ja uskontoon. Toisaalta fragmenteista
voi löytää uskomattoman teräviä näkemyksiä ihan mistä tahansa yhteiskunnan
saralta.
Lukupiirissä oli tällä kertaa vain kolme keskustelijaa,
mutta se ei tehnyt kirjallisesta keskustelusta yhtään huonompaa. Pääosin
lukupiiriläiset pitivät kirjasta, vaikka ne kaksi, jotka olivat aiemminkin
lukeneet Envallin tuotantoa, kertoivat, että kirja ei aivan vastannut
odotuksia. Itse pidin kirjaa jopa raskaana luettavana korona-aikana. Jotenkin
itselläni on tunne, etten ole jaksanut keskittyä mihinkään, mikä vaatii
keskittymistä ja mietintää. Toki kirjasta löytyi pätkiä, jotka napsahtivat heti.
Sitä paitsi kirjan fragmentteja oli hieno lukea ulkona illalla mustarastaiden
konserttia kuunnellen. Lukupiirissä heitettiin mielipide siitä, että kirjan
viimeinen osio oli paras. Täytyy myöntää, että olen itse samaa mieltä. Kirjan
lopussa on todellisia helmiä. Kirjasta löytyi muualtakin hienoja
ajatuksia. Alla olevan voisin lausua joskus työpaikallani.
Joka tekee paljon, tekee paljon virheitä.
Joka tekee
vähän, maksaa paljon siitä, ettei tee virheitä.
Joka ei tee
mitään, tekee vain yhden virheen, niistä suurimman. (s. 78)
Vastassa kulman takana on ohut kirja, mutta se ei tarkoita
sitä, että kirjan lukisi hetkessä. Tekstejä tulee luettua useampaan kertaan. Samalla
sanomaa on mietittävä syvemmin ja laajemmin. Toisaalta joskus jokin fragmentti
saattoi olla kertaheitolla selvä. Sellainen, että sitä vain mietti, että juuri
noinhan tuo asia on. Miksi en itse ole osannut kiteyttää sitä samalla tavoin? Envallin
teksteissä on myös paljon asioita, joihin on helppo samaistua.
Fragmenttien joukossa oli myös sellaisia, joille saattoi
nauraa. Esimerkiksi kirjoitus siitä, että kun vie sairaan lapsen terveyskeskukseen,
lääkäri on kiireinen ja harvasanainen. Lapsen tilan pahentuessa päädytään yksityisen
lääkäriaseman palvelujen lääkärin juttusille. Täällä samainen terveyskeskuksen
lääkäri hakee kohennusta huonolle julkisen puolen palkalle. Nyt lääkäri on hymyilevä,
auttavainen ja opastava.
Fragmenteista löytyi myös aforismeja joko johdantona tai
yhteenvetona. Kahta muuta lukupiiriläistä oli sykähdyttänyt yhden fragmentin
alla oleva loppuyhteenveto.
Kun lapsi itsenäistyy, vanhempi yksinäistyy. (s. 83)
Täytyy myöntää, että hieman pelottaa kirjoittaa tätä
ajatuksenjuoksua lukupiiristämme. Envall kirjoittaa kirjassaan kirjailijan
nöyryydestä, jossa jätetään viimeinen sana lukijalle. Myös se kauhistuttaa, jos
kirjailija lyö tällä blogipostauksella itseään lukemalla tämän.
Vastassa kulman takana on aikoinaan juhlistanut
Markku Envallin 30-vuotista kirjailijanuraa.
Markku Envallin Vastassa kulman takana on kirja
kaikille niille, jotka haluavat pohtia lukemaansa pidempään sekä tietysti
niille, jotka pitävät aforismeista ja fragmenteista.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3½ (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti