Markku Envall: Vastassa kulman takana

Ryntäsin viime hetkellä kirjastoon ennen kuin se suljettiin koronan takia. Piti hakea lukupiirikirjoja luettavaksi. Tosin samalla tuli lainattua kaikkea muutakin ja yksi lukupiirikirja jäi lainaamatta. Löysin sen kirjaston tietokannasta, mutta en mitään tietoa, onko kirja hyllyssä, lainassa, hankinnassa vai missä ihmeessä. Sen sijaan Markku Envallin Vastassa kulman takana (WSOY, 2013) löytyi hyllystä.

Aforismeja on mukava lukea, mutta kuinka käy, kun vastassa on fragmentteja? Envallin kirja nimittäin koostuu pääosin fragmenteista. Fragmenteista, jotka ovat pidempiä kuin aforismit. Yleensä kappaleen pituisia mietteitä jostain asiasta. Envallin fragmentit luovat näkökantoja esimerkiksi parisuhteeseen, lapsiin, kirjallisuuteen ja uskontoon. Toisaalta fragmenteista voi löytää uskomattoman teräviä näkemyksiä ihan mistä tahansa yhteiskunnan saralta.

Lukupiirissä oli tällä kertaa vain kolme keskustelijaa, mutta se ei tehnyt kirjallisesta keskustelusta yhtään huonompaa. Pääosin lukupiiriläiset pitivät kirjasta, vaikka ne kaksi, jotka olivat aiemminkin lukeneet Envallin tuotantoa, kertoivat, että kirja ei aivan vastannut odotuksia. Itse pidin kirjaa jopa raskaana luettavana korona-aikana. Jotenkin itselläni on tunne, etten ole jaksanut keskittyä mihinkään, mikä vaatii keskittymistä ja mietintää. Toki kirjasta löytyi pätkiä, jotka napsahtivat heti. Sitä paitsi kirjan fragmentteja oli hieno lukea ulkona illalla mustarastaiden konserttia kuunnellen. Lukupiirissä heitettiin mielipide siitä, että kirjan viimeinen osio oli paras. Täytyy myöntää, että olen itse samaa mieltä. Kirjan lopussa on todellisia helmiä. Kirjasta löytyi muualtakin hienoja ajatuksia. Alla olevan voisin lausua joskus työpaikallani.

Joka tekee paljon, tekee paljon virheitä.

   Joka tekee vähän, maksaa paljon siitä, ettei tee virheitä.

   Joka ei tee mitään, tekee vain yhden virheen, niistä suurimman. (s. 78)

Vastassa kulman takana on ohut kirja, mutta se ei tarkoita sitä, että kirjan lukisi hetkessä. Tekstejä tulee luettua useampaan kertaan. Samalla sanomaa on mietittävä syvemmin ja laajemmin. Toisaalta joskus jokin fragmentti saattoi olla kertaheitolla selvä. Sellainen, että sitä vain mietti, että juuri noinhan tuo asia on. Miksi en itse ole osannut kiteyttää sitä samalla tavoin? Envallin teksteissä on myös paljon asioita, joihin on helppo samaistua.

Fragmenttien joukossa oli myös sellaisia, joille saattoi nauraa. Esimerkiksi kirjoitus siitä, että kun vie sairaan lapsen terveyskeskukseen, lääkäri on kiireinen ja harvasanainen. Lapsen tilan pahentuessa päädytään yksityisen lääkäriaseman palvelujen lääkärin juttusille. Täällä samainen terveyskeskuksen lääkäri hakee kohennusta huonolle julkisen puolen palkalle. Nyt lääkäri on hymyilevä, auttavainen ja opastava.

Fragmenteista löytyi myös aforismeja joko johdantona tai yhteenvetona. Kahta muuta lukupiiriläistä oli sykähdyttänyt yhden fragmentin alla oleva loppuyhteenveto.

Kun lapsi itsenäistyy, vanhempi yksinäistyy. (s. 83)

Täytyy myöntää, että hieman pelottaa kirjoittaa tätä ajatuksenjuoksua lukupiiristämme. Envall kirjoittaa kirjassaan kirjailijan nöyryydestä, jossa jätetään viimeinen sana lukijalle. Myös se kauhistuttaa, jos kirjailija lyö tällä blogipostauksella itseään lukemalla tämän.

Vastassa kulman takana on aikoinaan juhlistanut Markku Envallin 30-vuotista kirjailijanuraa.

Markku Envallin Vastassa kulman takana on kirja kaikille niille, jotka haluavat pohtia lukemaansa pidempään sekä tietysti niille, jotka pitävät aforismeista ja fragmenteista.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3½ (asteikko 1-5).