Lucinda Riley: Myrskyn sisar

Hehkutin jokin aika sitten Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjaa. Nyt on vuoro iloita sarjan toisesta osasta Myrskyn sisar (Bazar). Aivan käsittämätöntä, kuinka jokin kirja voi tuoda tunteita pintaan. Tätä kirjaa lukiessa kului nenäliina jos toinenkin.

Ally on viettänyt elämänsä huikeimpia aikoja rakastettunsa Theon kanssa kuullessaan isänsä Papa Saltin kuolemasta. Isän kuolema on isku Allylle, kuten muillekin sisarusparven naisille. Papa Saltin jättämä kirje antaa Allylle kuitenkin voimia jatkaa kilpailemista merellä rakkaan Theonsa rinnalla. Sattuu lisää kamalia ja Allyn maailma romahtaa täydellisesti. Papa Saltilta saatu vihje naisen alkuperästä lähettää Allyn lopulta Norjaan maailmankuulun säveltäjän Edvard Griegin maisemiin. Sukujuurien etsintä tutustuttaa naisen Thom Halvorseniin. Mies on lahjakas muusikko, joka kertoo Allylle sukunsa vaiheita, mutta edelleen on epäselvää, kuinka Ally voisi kytkeytyä kaikkeen siihen, mitä hän kuulee.

En tiedä, mitä kirjalta odotin, mutta en kuitenkaan sitä, että se nostattaisi kyyneleitä vähän väliä silmiini. Myrskyn sisar on käsittämättömän tunnepitoinen teos. Allylle tuntuu tapahtuvan lyhyessä ajassa niin paljon, että vaikuttaa kummalliselta, kuinka sellainen ei vaikuttaisi jollain tavoin naisen mieleen. Toisaalta Ally on aina osannut pitää ohjat käsissään, joten hän ei voi jäädä märehtimään suruunsa. Suru kulkee mukana, mutta suru tuo myös uusia asioita Allyn elämään.

Riley osaa kuvailla kirjan maisemia ja ympäristöä mahtavalla tavalla. Ei ole kyllä ihmekään. Nainen on kirjoittanut Seitsemän sisaren -sarjan kirjoja aina siellä maassa, jossa tapahtumat tapahtuvat. Itse osasin hyvin uppoutua Norjan jylhiin maisemiin. Pidän myös siitä, kuinka suuren taustatyön Riley on kirjoihinsa tehnyt. Joku voisi ajatella, että kirjat ovat kevyttä hömppää, mutta näissä kirjoissa on aina myös ripaus historiaa mukana.

Kirjan rakenne mukailee samaa kuin ensimmäinenkin osa. Välillä ollaan Allyn matkassa nykypäivänä ja toisissa kohdissa matkustetaan kauas menneisyyteen. Kirjan rakenne ei kuitenkaan ole hankala, vaan siirrot ajasta toiseen on tehty taiten ja huolella. Siirrot on myös selkeästi eroteltu omiksi luvuikseen, niin ei tarvitse hämmentyä, missä mennään, jos yhtäkkiä ollaankin jossain 1800-luvun loppupuolella. On annettava kiitosta myös sukupuulle, joka löytyi heti kirjan ensisivuilta. Helpottaa sekin lukemista, kun voi vain vilkaista, että kenestä nyt olikaan kyse ja milloin tapahtumat tapahtuivat.

Täytyy kyllä ihmetellä, kuinka kirjailija on osannut kutoa sellaisen verkon, josta lukijan on vaikea irtautua. Minulla on odottamassa sarjan kolmas teos lukemista ja voinpa arvata, että sen jälkeen odotan neljännen suomennoksen ilmestymistä kuin kuuta nousevaa. Lucinda Riley antaa kirjojen loppusivuilla vihjeitä tulevasta. Luultavasti seuraava teos on täysin erilaisissa maisemissa kuin sarjan kaksi ensimmäistä osaa.

Kirjan englanninkielinen alkuteos The Storm Sister on ilmestynyt vuonna 2015. Kirjan ensimmäinen kovakantinen suomennos ilmestyi vuonna 2018. Lukemani taskukirjapainos on vuodelta 2019. Kirjan on suomentanut Hilkka Pekkanen. Kirjan kauniita kansia on jälleen kehuttava. Suunnittelusta on vastannut Laura Noponen.

Kirja on todella paksu, mutta siinä ei tuntunut olevan mitään liikaa. Päinvastoin. Olisin halunnut lukea tarinaa edelleen. Lucinda Rileyn Myrskyn sisar on kiehtova sukutarina, jota voin ilolla suositella lukulistalle otettavaksi.

Kirjalla osallistun myös Oksan hyllyllä -blogin Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”matkalla”. Ihan vain sen takia, että Ally matkusti Norjaan ja voisinpa matkustaa minäkin tuollaiseen postikorttimaisemaan.