Vielä riittää viime vuoden luettuja ja postaamattomia
kirjoja. Postailen näitä aina välillä, kun on sopiva hetki. Jasu Rinneojan Kaunon ja Sutkin (Reuna, 2017) sain
viime syksynä Helsingin Kirjamessuilta Reunan ja Selkokeskuksen
bloggaajatilaisuudesta, jossa opin paljon uutta ja hienoa tietoa
selkokirjoista.
Kauno ja Sutki on
kaksiosainen kirja. Kirjan ensimmäisessä osassa eronnut Maija saa talonmies
Kaunolta yllättävän ehdotuksen. Kauno pyytää häntä kanssaan kesämökille
juhannukseksi. Vaikka Maija hieman ihmettelee ehdotusta, vastaa hän silti
myöntävästi. Haavekuvat ihanasta juhannuksesta kesämökillä saavat nopeasti
karmean lopun. Kesämökkielämä on jotain aivan muuta, mitä Maija odotti.
Ampiaisia ja kyykäärme, eikä ilmakaan ole kauniin aurinkoinen. Ruokakin on
melko yksipuolista. Juhannuksen aikana Maija kuitenkin oppii paljon asioista
Kaunosta. Mies on aivan toista maata kuin hänen exänsä Sutki, mies joka istuu
vankilan kaltereiden takana.
Kirjan toisessa osassa Maijan entinen mies Sutki on karannut
vankilasta. Maija tietää odottaa pahinta. Sutkilla ei ole muuta paikkaa kuin pyrkiä Maijan luo. Maija ei kestä ajatusta epävakaasta ex-miehestä. Onneksi Kauno
sattuu paikalle ja hänellä on ratkaisu tähänkin ongelmaan. Maija voisi yöpyä
Kaunon luona, johon ajatukseen Maija tarttuu ilomielin. Sutki on ovela mies,
eikä aikaakaan, kun hän on Kaunon ja Maijan kintereillä.
Kauno ja Sutki on
selkokirja, joten se on helppolukuinen. Virkkeet ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Kirjan
tarinat on kirjoitettu huumoripohjalta ja hauskoja ne ovatkin. Pidin myös
siitä, kuinka Rinneoja oli saanut Kaunoon ja Sutkiin kuvattua heidän
erityispiirteensä. Kirjan henkilöhahmot tuovatkin ehdottomasti tarinoihin sen
oman jujunsa. Kirjassa on osittain piirroskuvitusta, joka auttaa henkilöitä, jotka
tarvitsevat avukseen selkokirjallisuutta, hahmottamaan tarinaa.
Jasu Rinneoja tunnetaan paremmin dekkarikirjailijana. Bloggaajatilaisuudessa
hän kertoi, että kun kustantajalta tuli tilaisuus kirjoittaa selkokirja, hän halusi
heittäytyä tähän mukaan, koska näki tässä selkeän itsensä kehittämisen
mahdollisuuden. Rinneojan mukaan selkokielen kirjoittaminen on vaativaa.
Tekstiä on työstettävä moneen kertaan, jotta siitä tulisi selkokielistä. Rinneoja
kertoi myös, että tarinan jäsentämiseen selkokirjan kirjoittaminen vaikuttaa,
mutta ei juoneen. Hän myös sanoi, että haluaa jatkossakin kirjoittaa
selkokirjoja muun kirjoittamisen ohella.
Jasu Rinneojan Kauno
ja Sutki kannattaa lukea, vaikka ei selkokirjallisuutta tarvitsisikaan.
Tarinat ovat mukavia irtiottoja arjesta. Kirjaa voisin suositella myös nuorille
pojille tai miehille, joilla on lukuvaikeuksia.
Kustantajalle lämpöiset kiitokset kirjasta.
Nämä kirjailikohtaamiset on aina aivan erityisen sykähdyttäviä. En muuten hirveästi ole lukenut selkokirjoja, pitäisikö joskus yrittää. Aina nämä hirveät järkäleet on omaan mieleen, koska hyvän kirjan hahmoista on niin vaikeaa luopua, ehkä pitäisi ymmärtää, että lukemisiloa voi palvella monin tavoin.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua Mannilainen <3
Selkokirjat ovat nopealukuisia henkilöille, jotka eivät tarvitse lukemiseen helpottavia keinoja. Selkokirjoissa on kuitenkin hyvää suomen kieltä ja se on aina ilahduttavaa.
PoistaItsekin olen koko alkuvuoden lukenut järkäleteoksia. Tuntuu, etten saa mitään luettua, kun iltaisin ei jaksa lukea kuin pari sivua, kun uni jo tulee, vaikka kirja olisikin tosi hyvä.
Ihanaa sunnuntaita <3