Lukupiiri tarttui vaihteeksi kirjaan, jonka kirjastontäti
löysi minulle varastosta. Sain samalla myös oivan vinkin, että varastossa voi
käydä ihan omin päinkin. Ehkä menen kirjaston varastoon joku päivä hengailemaan
ja selailemaan vanhoja kirjoja. Niin, se kirja, jonka luimme, oli Olli Jalosen Hotelli eläville (Otava, 1983). En ollut
aikaisemmin kirjaa lukenut, joten tuli tämäkin aukko sivistyksessä tukittua.
Raisa ja Kalervo työskentelevät samassa yliopistossa
tutkijoina. Raisa on päämäärätietoinen kaikki tietäjä, joka tuntuu elävän vain
omien mieltymystensä mukaisesti. Raisa vähät välittää muiden tunteista. Pääasia
on, että hän on paras ja etenee urallaan. Kalervo puolestaan on hieman
syrjäänvetäytyvä ja hanakasti juomalasiin tarttuva mies, jonka tutkimustyönä on
tutkia ihmisen käyttäytymistä suljetussa tilassa. Raisa ja Kalervo vaikuttavat
toistensa vastakohdilta, mutta juuri siitäkö syystä heillä on suhde. Kalervon
sisko Kukka-Maaria on vastikään muuttanut samaan kaupunkiin ja asettunut
vuokralle suomenruotsalaisen miehen vuokraamaan asuntoon. Vuokra on
kahdeksansataa mummon markkaa kuukaudessa, joka melko pian kuitataan seksuaalisilla
palveluilla vuokraisännälle sekä hänen joillekin tutuilleen.
Lukupiiri ei aivan lämmennyt kirjalle. Kirjaa oli väkinäistä
lukea ja sitä pidettiin ankeana, surullisena ja lähes masentavana. Kirjan kieli
ei kiehtonut yhtään, ja teknisesti persoonan tunnistaminen oli välillä hankalaa.
Toisinaan saatettiin kertoa esimerkiksi Kalervosta pitkään, mutta seuraavassa
kappaleessa oltiinkin jo Kukka-Maarian salaperäisessä asunnossa. Kummallista
hyppimistä ja tuntui, että tekstin punainen lanka katkesi ikävästi kesken
lukemisen. Jalonen antaa kirjassaan perhe-elämästä, parisuhteesta ja
rakkaudesta hyvin lohduttoman kuvan. Lisäksi kirjan henkilöiden tarinat tuntuivat
irrallisilta, vaikka henkilöiden välillä yhteyksiä olikin, niin yhteen näitä
tarinoita ei saanut punottua.
Hotelli eläville
on sinänsä hyvin 80-lukua kuvaava teos. Kirjassa kuvattu matka Neuvostoliittoon
on ajanhengen mukainen ja sinänsä mielenkiintoinen. Ajankuvaukset kirjassa
olivatkin loistavaa antia. Lukupiirissä keskustelua aiheutti myös Kalervon
tutkimustyö, jonka eräs lukupiiriläinen ajatteli viittaavan dystopiaan. Hän oli
myös miettinyt sitä, oliko kirjan tarkoitus olla sci-fi -romaani vai nykyajan
analyysi. Ehkä kyse oli kuitenkin 80-luvun alussa vallalla olleesta kyynisestä yhteiskunta-analyysistä.
Olli Jalosen Hotelli
eläville on päässyt valkokankaalle nimellä Punainen huone (1991). Itselläni on elokuvasta jonkinlainen hämärä
muistikuva, mutta ei tarkkaa, joten olisikin mukava nähdä elokuva nyt
uudestaan.
Hotelli eläville
kannattaa lukea, jos haluaa saada ankean realistisen kuvan 80-luvun alun
maailmasta.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3- (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti