Olli Jalonen: Hotelli eläville

Lukupiiri tarttui vaihteeksi kirjaan, jonka kirjastontäti löysi minulle varastosta. Sain samalla myös oivan vinkin, että varastossa voi käydä ihan omin päinkin. Ehkä menen kirjaston varastoon joku päivä hengailemaan ja selailemaan vanhoja kirjoja. Niin, se kirja, jonka luimme, oli Olli Jalosen Hotelli eläville (Otava, 1983). En ollut aikaisemmin kirjaa lukenut, joten tuli tämäkin aukko sivistyksessä tukittua.

Raisa ja Kalervo työskentelevät samassa yliopistossa tutkijoina. Raisa on päämäärätietoinen kaikki tietäjä, joka tuntuu elävän vain omien mieltymystensä mukaisesti. Raisa vähät välittää muiden tunteista. Pääasia on, että hän on paras ja etenee urallaan. Kalervo puolestaan on hieman syrjäänvetäytyvä ja hanakasti juomalasiin tarttuva mies, jonka tutkimustyönä on tutkia ihmisen käyttäytymistä suljetussa tilassa. Raisa ja Kalervo vaikuttavat toistensa vastakohdilta, mutta juuri siitäkö syystä heillä on suhde. Kalervon sisko Kukka-Maaria on vastikään muuttanut samaan kaupunkiin ja asettunut vuokralle suomenruotsalaisen miehen vuokraamaan asuntoon. Vuokra on kahdeksansataa mummon markkaa kuukaudessa, joka melko pian kuitataan seksuaalisilla palveluilla vuokraisännälle sekä hänen joillekin tutuilleen.

Lukupiiri ei aivan lämmennyt kirjalle. Kirjaa oli väkinäistä lukea ja sitä pidettiin ankeana, surullisena ja lähes masentavana. Kirjan kieli ei kiehtonut yhtään, ja teknisesti persoonan tunnistaminen oli välillä hankalaa. Toisinaan saatettiin kertoa esimerkiksi Kalervosta pitkään, mutta seuraavassa kappaleessa oltiinkin jo Kukka-Maarian salaperäisessä asunnossa. Kummallista hyppimistä ja tuntui, että tekstin punainen lanka katkesi ikävästi kesken lukemisen. Jalonen antaa kirjassaan perhe-elämästä, parisuhteesta ja rakkaudesta hyvin lohduttoman kuvan. Lisäksi kirjan henkilöiden tarinat tuntuivat irrallisilta, vaikka henkilöiden välillä yhteyksiä olikin, niin yhteen näitä tarinoita ei saanut punottua.

Hotelli eläville on sinänsä hyvin 80-lukua kuvaava teos. Kirjassa kuvattu matka Neuvostoliittoon on ajanhengen mukainen ja sinänsä mielenkiintoinen. Ajankuvaukset kirjassa olivatkin loistavaa antia. Lukupiirissä keskustelua aiheutti myös Kalervon tutkimustyö, jonka eräs lukupiiriläinen ajatteli viittaavan dystopiaan. Hän oli myös miettinyt sitä, oliko kirjan tarkoitus olla sci-fi -romaani vai nykyajan analyysi. Ehkä kyse oli kuitenkin 80-luvun alussa vallalla olleesta kyynisestä yhteiskunta-analyysistä.

Olli Jalosen Hotelli eläville on päässyt valkokankaalle nimellä Punainen huone (1991). Itselläni on elokuvasta jonkinlainen hämärä muistikuva, mutta ei tarkkaa, joten olisikin mukava nähdä elokuva nyt uudestaan. 

Hotelli eläville kannattaa lukea, jos haluaa saada ankean realistisen kuvan 80-luvun alun maailmasta. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3- (asteikko 1-5).