Anja Snellman: Lähestyminen

Olen maannut perjantaista lähtien lähestulkoon koko ajan sängyn pohjalla. Maanantaina lääkäri diagnosoi taudin influenssaksi. Oma diagnoosini oli ollut flunssa, joskin tavallista sitkeämpi. Niinä hetkinä, jolloin en ole ollut kuumehoureissani tai unten mailla, olen yrittänyt lukea, mikäli olo on sen vain sallinut. Tänään tartuin Anja Snellmanin uutukaiseen Lähestyminen (WSOY, 2016), jonka sain WSOY:n ja Tammen järjestämältä bloggariaamiaiselta Kirjamessuilla. Kiitos siis kustantajalle hienosta kirjasta. Kirja valikoitui luettavaksi pienen kokonsa vuoksi. Jos olisin asiaa yhtään enempää miettinyt, olisin ehkä jättänyt kirjan lukemisen myöhempään ajankohtaan. Kirja on rankka.

Psykoterapeutiksi opiskeleva kirjailija saa työhuoneen Titanicista, jossa hoidetaan eriasteisia huumepotilaita. Kirjailijan luona alkaa käydä Ile, joka on huumevieroituksessa, mutta ilmeisesti kuitenkin hakee jatkuvasti helpotusta kaduilta. Ilellä on äitiinsä lähestymiskielto. Isä on tuntematon kreikkalainen. Ilen kreikkalaistausta avaa kirjailijan muistojen kartan. Hän alkaa muistella terapiaistuntojen välissä elämäänsä Kreetalla, keskenmenoa, mennyttä avioliittoaan ja merta. Terapiaistunnot Ilen kanssa ovat haastavia. Kirjailija ei osaa sanoa, ovatko he edenneet minnekään vai eivät. Ile ei aina saavu paikalle. Toisaalta toisinaan hän yllättää kirjailijan uusilla tiedoillaan Kreikasta. Itse kirjailija pääsee kuitenkin omien terapiaistuntojen avulla lähestymään ja käsittelemään elämänsä vaikeinta asiaa, keskenmenoa.

Lähestyminen on fyysisesti pieni kirja, mutta henkisesti suuri. Anja Snellman on opiskellut terapeutiksi ja tekee nykyisin töitä myös terapeuttina. Kirjan tekstistä näkee, että kirjailijalla on tietoa aiheesta, josta hän kirjoittaa. Kirja antaa hyvin kaunistelemattoman kuvan päihderiippuvaisten elämästä, vaikka he kuinka olisivat vieroituksessa. Kirja antaa myös vastapainoksi kauniita, turkoosin ja sinisen sävyisiä kuvia Kreikasta ja etenkin Kreetasta. Aurinkoa ja hiekkaa. Juuri sellaisia kuvia, joita itse kaipaan tähän marraskuiseen pimeyteen. Kaiken kauniin keskellä on kuitenkin pohjaton suru, joka tulee kirjailijan vuosia aiemmin saadusta keskenmenosta. Snellman on todellakin osannut laittaa sanoja hienoon järjestykseen paperille. En yhtään ihmettele, että tänä syksynä vietetään Anja Snellmanin 35-vuotistaiteilijajuhlaa.

Bloggariaamiaisella Snellmanilta kysyttiin, mistä kirjan nimi Lähestyminen tulee. Kirjailija itse kertoi, että kirjassa lähestytään toista ihmistä, saarta, mannerta, laivan lähtöä ja Kreikkaa. Nämä kaikki voin alleviivata ja lisätä vielä muutaman. Lähestytään omaa kipeää kohtaa, keskenmenoa, lähestytään syitä avioerolle, lähestytään omien lasten lapsuusmuistoja, lähestytään päihderiippuvaisia. Kirjassa on monta kerrosta. 

Anja Snellmanin Lähestyminen on hieno, vaikkakin aiheiltaan osin rankka kirja. Kirja kannattaa kuitenkin lukea, jos on aiemmin pitänyt Snellmanin kirjoista, ja jos pitää kotimaisesta kaunokirjallisuudesta.