Taas se tapahtui. Kellon viisareita siirrettiin ja jotain
vinksahti paikaltaan. Herään normaalisti arkiaamuisin puoli kuudelta. No,
toisaalta herään myös viikonloppuisin ja vapaalla puoli kuudelta, koska herra
Karvajalka rakastaa rutiineja. Vapailla ollessa on siis automaattinen
kissaherätys päällä, vaikka illalla kuinka selittäisin, että aamulla saadaan
nukkua. Eilen illalla ajattelin, että tänä aamuna kello olisi puoli seitsemän
kesäaikaa, kun herätys tapahtuisi. Kuinka siinä sitten oikeastaan kävikään?
Heräsin aamulla tuttuun, kovaääniseen maukumiseen. Katsoin
herätyskelloa. Viisarit näyttivät kello 04.20. Siis mitä ihmettä? Nousin
sängystä käydäkseni vessassa ja sanoin karvaiselle herättäjälle, ettei vielä
herättäisi. Vessareissun jälkeen kömmin takaisin sänkyyn lämpimän peiton alle
ja aloin miettiä. Itse asiassa herätyskelloni oli vielä normaaliajassa eli
oikeasti kello lähenteli kesäaikaisia viisarilukemia puoli kuusi. Armoa!
Halusin vielä nukkua, mutta herra Karvajalka oli asiasta toista mieltä. Koska
kello on puoli kuusi, ei tässä taloudessa palveluskunta nuku. Maukuminen ja patjan rei'ittäminen kyllä takaavat, että kaikki heräävät.
Pakkohan se oli nousta sängystä ja aloittaa aamutoimet.
Hieman aloin ihmetellä, kuinka herra Karvajalka voi muka tuntea kellonajat.
Mies, joka täällä asuu, oli nimittäin illalla siirtänyt muut kellot kesäaikaan
paitsi herätyskelloni. Mistä kissa oikein keksi, että nyt voi palvelijattaren
herättää? Oliko se yläkerran huoneiston nuori nainen, jonka askeleet kuulin
vessareissuni aikana. Nainen oli palannut yöjuoksultaan, ja kissa oli kenties
nähnyt naisen aamuöisen kotiinpaluun. Vai oliko herra Karvajalka nähnyt
naapurirapun rouvan ulkoiluttamassa koiraa? Rouva nimittäin kertoi edellisenä
iltana, että töiden takia joutuu aamuyöstä jo neljän jälkeen vanhaa aikaa lenkityttämään
koiraa. Ehkä nämä molemmat liikehdinnät öisellä kotipihalla saivat aikaan sen,
että herra Karvajalka päätteli, että nyt on oikea aika herätä.
Lähdin aamutoimien jälkeen kissan kanssa aamu-ulkoilulle.
Vaikka asumme aivan kotikaupunkini keskustan tuntumassa, ei mistään kuulunut
mitään ihmiselämän ääniä. Pilvet roikkuivat matalalla ja ilma oli happirikas. Vain
lintujen laulu silloin tällöin katkaisi hiljaisuuden. Oikeastaan oli ihan
mahtavaa, että kissa herätti kukonlaulun aikaan. Saimme molemmat nauttia rauhallisesta
aamuhetkestä ulkona tai kuinka rauhallista se nyt yleensä voi kissan kanssa
olla.
Ensin olla möllötimme aikamme ja hengitimme syvään. Sitten
kissa lähti hieman liikkeelle. Koska kissa on saalistaja, ei mennyt kauan,
kun kissa havaitsi lumen alta paljastuneiden heinien joukossa jotain
liikehdintää. Vaanimista ja hiipimistä. Minua katsottiin alta kulmain, jos
satuin pitämään ääntä, kun siirtelin jalkojani. Eihän siinä sitten pitkään
mennyt, kun kissan tassujen otteessa oli hiiri. Kissa sai otuksen napattua
suuhunsa ja sen jälkeen lähdettiin rinta rottingilla juoksemaan kohti kotia.
Minä yritin pysyä fleksin toisessa päässä ja syöksyä sutjakkaasi pienestä
pensaankolosta kissan perässä, mutta eihän se siis sutjakasta ollut. Se minun
meno siis. Kai se nyt on helppoa tuollaisella ketterällä karvajalalla sujahtaa
kolosta kuin kolosta. Toista se on meikäläisellä, joka joutuu varomaan
silmälasejaan ja sitä, etteivät oksat raavi naamaa verille.
Kotiterassille päästyämme totesin heti, ettei hiiri
ollutkaan hiiri, vaan päästäinen. Päästäisiähän kissa ei syö, koska ne joko
maistuvat tai haisevat pahalle. Mutta oli mikä oli, herra Karvajalla oli
hauskaa leikitellä saaliilla hetken aikaa. Päästäiset lienevät rauhoitettuja eli sitä
myöten herra Karvajalka taitaa olla valtiolle jotain velkaa. En tiedä, kuinka
perintä suoritetaan. Päästäisepisodin jälkeen menimme sisälle. Aikaa oli
vierähtänyt tunti. Kissa söi aamupalaansa, jonka jälkeen menimme vielä vajaaksi
tunniksi ulos. Nyt kuitenkin hieman rauhallisemmissa merkeissä, vaikka mustarastaat
kovasti kissaa kiinnostivatkin.
Lopputulema ulkoilujen jälkeen oli se, että kello oli
kesäajassa noin puoli yhdeksän, kun tulimme sisälle. Oli kissan päiväuniaika.
Jostain syystä myös minä nukahdin sängyn päälle, kun itseni sinne pitkäksi ojensin
lukeakseni kirjaa. Kuinka tässä käy joka kerta niin, että kellojen viisareiden
siirtäminen sekoittaa normaalit rytmit, vaikka kyse ei ole kuin yhdestä
tunnista?
Minulle kellojen siirto tuottaa aina vaikeuksia. Rytmi menee ihan sekaisin. Olisi mukavaa, jos tästä tavasta luovuttaisiin... Suloinen kissa sinulla :)
VastaaPoistaManni kiittää. Tietää itsekin olevansa suloinen. :)
PoistaEi kyllä ole helppoa kellon viisareiden siirto. Menee vähemmästäkin sekaisin, mutta tuskin tästä tavasta luovutaan. :(
Vieläkin kesäaika aiheuttaa meille harmaita hiuksia ja joka aamu ollaan ihan tööt. Pari viikkoa taitaa tähän aikaeroon mennä. Kivaa päivää! <3
VastaaPoistaOikeassa olet. Lisäksi juna-aikatauluja rukattiin siihen malliin, että laitoin herätyskellon soimaan kymmenen minuuttia aikaisemmin kuin ennen. Tänään työkaverit alkoivat huomautella, kuinka väsyneen näköinen olen. Mitäköhän ne huomenna sanoo? :)
Poista