Kesäaika alkoi

Taas se tapahtui. Kellon viisareita siirrettiin ja jotain vinksahti paikaltaan. Herään normaalisti arkiaamuisin puoli kuudelta. No, toisaalta herään myös viikonloppuisin ja vapaalla puoli kuudelta, koska herra Karvajalka rakastaa rutiineja. Vapailla ollessa on siis automaattinen kissaherätys päällä, vaikka illalla kuinka selittäisin, että aamulla saadaan nukkua. Eilen illalla ajattelin, että tänä aamuna kello olisi puoli seitsemän kesäaikaa, kun herätys tapahtuisi. Kuinka siinä sitten oikeastaan kävikään?

Heräsin aamulla tuttuun, kovaääniseen maukumiseen. Katsoin herätyskelloa. Viisarit näyttivät kello 04.20. Siis mitä ihmettä? Nousin sängystä käydäkseni vessassa ja sanoin karvaiselle herättäjälle, ettei vielä herättäisi. Vessareissun jälkeen kömmin takaisin sänkyyn lämpimän peiton alle ja aloin miettiä. Itse asiassa herätyskelloni oli vielä normaaliajassa eli oikeasti kello lähenteli kesäaikaisia viisarilukemia puoli kuusi. Armoa! Halusin vielä nukkua, mutta herra Karvajalka oli asiasta toista mieltä. Koska kello on puoli kuusi, ei tässä taloudessa palveluskunta nuku. Maukuminen ja patjan rei'ittäminen kyllä takaavat, että kaikki heräävät.

Pakkohan se oli nousta sängystä ja aloittaa aamutoimet. Hieman aloin ihmetellä, kuinka herra Karvajalka voi muka tuntea kellonajat. Mies, joka täällä asuu, oli nimittäin illalla siirtänyt muut kellot kesäaikaan paitsi herätyskelloni. Mistä kissa oikein keksi, että nyt voi palvelijattaren herättää? Oliko se yläkerran huoneiston nuori nainen, jonka askeleet kuulin vessareissuni aikana. Nainen oli palannut yöjuoksultaan, ja kissa oli kenties nähnyt naisen aamuöisen kotiinpaluun. Vai oliko herra Karvajalka nähnyt naapurirapun rouvan ulkoiluttamassa koiraa? Rouva nimittäin kertoi edellisenä iltana, että töiden takia joutuu aamuyöstä jo neljän jälkeen vanhaa aikaa lenkityttämään koiraa. Ehkä nämä molemmat liikehdinnät öisellä kotipihalla saivat aikaan sen, että herra Karvajalka päätteli, että nyt on oikea aika herätä.

Lähdin aamutoimien jälkeen kissan kanssa aamu-ulkoilulle. Vaikka asumme aivan kotikaupunkini keskustan tuntumassa, ei mistään kuulunut mitään ihmiselämän ääniä. Pilvet roikkuivat matalalla ja ilma oli happirikas. Vain lintujen laulu silloin tällöin katkaisi hiljaisuuden. Oikeastaan oli ihan mahtavaa, että kissa herätti kukonlaulun aikaan. Saimme molemmat nauttia rauhallisesta aamuhetkestä ulkona tai kuinka rauhallista se nyt yleensä voi kissan kanssa olla.

Ensin olla möllötimme aikamme ja hengitimme syvään. Sitten kissa lähti hieman liikkeelle. Koska kissa on saalistaja, ei mennyt kauan, kun kissa havaitsi lumen alta paljastuneiden heinien joukossa jotain liikehdintää. Vaanimista ja hiipimistä. Minua katsottiin alta kulmain, jos satuin pitämään ääntä, kun siirtelin jalkojani. Eihän siinä sitten pitkään mennyt, kun kissan tassujen otteessa oli hiiri. Kissa sai otuksen napattua suuhunsa ja sen jälkeen lähdettiin rinta rottingilla juoksemaan kohti kotia. Minä yritin pysyä fleksin toisessa päässä ja syöksyä sutjakkaasi pienestä pensaankolosta kissan perässä, mutta eihän se siis sutjakasta ollut. Se minun meno siis. Kai se nyt on helppoa tuollaisella ketterällä karvajalalla sujahtaa kolosta kuin kolosta. Toista se on meikäläisellä, joka joutuu varomaan silmälasejaan ja sitä, etteivät oksat raavi naamaa verille.

Kotiterassille päästyämme totesin heti, ettei hiiri ollutkaan hiiri, vaan päästäinen. Päästäisiähän kissa ei syö, koska ne joko maistuvat tai haisevat pahalle. Mutta oli mikä oli, herra Karvajalla oli hauskaa leikitellä saaliilla hetken aikaa. Päästäiset lienevät rauhoitettuja eli sitä myöten herra Karvajalka taitaa olla valtiolle jotain velkaa. En tiedä, kuinka perintä suoritetaan. Päästäisepisodin jälkeen menimme sisälle. Aikaa oli vierähtänyt tunti. Kissa söi aamupalaansa, jonka jälkeen menimme vielä vajaaksi tunniksi ulos. Nyt kuitenkin hieman rauhallisemmissa merkeissä, vaikka mustarastaat kovasti kissaa kiinnostivatkin.

Lopputulema ulkoilujen jälkeen oli se, että kello oli kesäajassa noin puoli yhdeksän, kun tulimme sisälle. Oli kissan päiväuniaika. Jostain syystä myös minä nukahdin sängyn päälle, kun itseni sinne pitkäksi ojensin lukeakseni kirjaa. Kuinka tässä käy joka kerta niin, että kellojen viisareiden siirtäminen sekoittaa normaalit rytmit, vaikka kyse ei ole kuin yhdestä tunnista?