Alice Sebold: Oma taivas

Maaliskuussa kuopattiin yksi paikallinen kirpputori, jonka kuoppajaisista sai vapaasti hakea kirjoja. Siis ilmaiseksi. Satuttiin paikalle miehen, joka asuu täällä, kanssa, joten olihan kirjatarjonta tarkastettava. Mukaan tietysti tuli napattua muutamia lukuelämyksiä. Yksi kirjoista oli Alice Seboldin Oma taivas (WSOY, 2010). Kirjan englanninkielinen alkuteos The Lovely Bones on vuodelta 2002. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 2003. Kirjan suomennoksen on tehnyt Pirkko Biström. Paikallisista kirjastoista kirjan saa lainattua jonottelematta.

Susie Salmon on 14-vuotias, kun hänet raiskataan ja murhataan. Oma taivas kertoo tapauksen kaunistelematta heti kirjan alussa. Samalla lukijalle selviää, että Susien raiskaaja ja murhaaja on naapurin mies Harvey. Susie lunastaa taivaspaikkansa, ja minkälaisen taivaspaikan? Sellaisen, josta hän itse uneksii. Taivaasta käsin Susie seuraa perheensä surutyötä ja murhaajansa arkea. Jokainen perheenjäsen suree Susieta, jonka kohtalo on perheelle epäselvä, koska ruumista ei ikinä löydetty. Susien isä tuntuu kärsivän kaikkein eniten. Äitikin kärsii, mutta eri tavoin. Susie on poissa, mutta läsnä. Hän jättää itsestään pieniä merkkejä, jotka tarkkasilmäinen lähimmäinen huomaa.

Oma taivas on kertomus nuoruudesta, rakkaudesta ja menetyksestä. Susie menettää nuoruutensa kertaheitolla, mutta elää sitä taivaasta käsin seuraten siskonsa nuoruutta ja rakkauselämää. Susie haaveilee menetetyistä suudelmista ja ensimmäisestä kerrasta. Vaikka kirjan aihe on rankka, on se rakkaudentäyteinen. Surun ja epätoivon keskeltä löytää ihmisen loputtoman ja voimakkaan rakkauden. Kirja käsittelee myös menetyksiä. Susie on menetetty lopullisesti, mutta on myös muuta menetettävää, kun Susien äiti jättää perheensä. Jälleen uusi takaisku perheelle, mutta tästäkin selvitään.

Sebold on kirjoittanut romaanin, jonka aihe on rankka, mutta mukaansa tempaava. Kirja laitaa lukijan miettimään, kuinka joku ihminen voi olla niin läpeensä paha, että raiskaa nuoren ja kokemattoman tytön ja vielä murhaa hänet tämän jälkeen. Toisaalta tykkäsin kirjan toivoa antavasta rakkauden voimasta. Välillä oli pakko keskeyttää lukeminen, kun kyyneleet alkoivat virrata poskia pitkin. Kirja on koskettava. Sebold on myös ottanut kivan tavan viedä kirjaa eteenpäin Susien kertojaäänellä. Voisiko tosiaan olla niin, että jokaisen taivaspaikka on omanlaisena?

Alice Seboldin esikoisromaani Oma taivas on bestseller, joka on julkaistu myös elokuvana vuonna 2009. En ole elokuvaa nähnyt, enkä tiedä, haluaisinko edes nähdä, koska pidin lukukokemusta sen verran voimakkaana.

Omaa taivasta suosittelen kaikille, jotka haluavat löytää ilonpilkahduksia epätoivon keskeltä. 

Kirja ansaitsee tähtiä 4½ (asteikko 1-5).