Maaliskuussa kuopattiin yksi paikallinen kirpputori, jonka
kuoppajaisista sai vapaasti hakea kirjoja. Siis ilmaiseksi. Satuttiin paikalle
miehen, joka asuu täällä, kanssa, joten olihan kirjatarjonta tarkastettava.
Mukaan tietysti tuli napattua muutamia lukuelämyksiä. Yksi kirjoista oli Alice
Seboldin Oma taivas (WSOY, 2010).
Kirjan englanninkielinen alkuteos The
Lovely Bones on vuodelta 2002. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi
vuonna 2003. Kirjan suomennoksen on tehnyt Pirkko Biström. Paikallisista kirjastoista
kirjan saa lainattua jonottelematta.
Susie Salmon on 14-vuotias, kun hänet raiskataan ja
murhataan. Oma taivas kertoo
tapauksen kaunistelematta heti kirjan alussa. Samalla lukijalle selviää, että
Susien raiskaaja ja murhaaja on naapurin mies Harvey. Susie lunastaa
taivaspaikkansa, ja minkälaisen taivaspaikan? Sellaisen, josta hän itse
uneksii. Taivaasta käsin Susie seuraa perheensä surutyötä ja murhaajansa arkea.
Jokainen perheenjäsen suree Susieta, jonka kohtalo on perheelle epäselvä, koska
ruumista ei ikinä löydetty. Susien isä tuntuu kärsivän kaikkein eniten. Äitikin
kärsii, mutta eri tavoin. Susie on poissa, mutta läsnä. Hän jättää itsestään
pieniä merkkejä, jotka tarkkasilmäinen lähimmäinen huomaa.
Oma taivas on
kertomus nuoruudesta, rakkaudesta ja menetyksestä. Susie menettää nuoruutensa
kertaheitolla, mutta elää sitä taivaasta käsin seuraten siskonsa nuoruutta ja rakkauselämää.
Susie haaveilee menetetyistä suudelmista ja ensimmäisestä kerrasta. Vaikka
kirjan aihe on rankka, on se rakkaudentäyteinen. Surun ja epätoivon keskeltä
löytää ihmisen loputtoman ja voimakkaan rakkauden. Kirja käsittelee myös
menetyksiä. Susie on menetetty lopullisesti, mutta on myös muuta menetettävää,
kun Susien äiti jättää perheensä. Jälleen uusi takaisku perheelle, mutta
tästäkin selvitään.
Sebold on kirjoittanut romaanin, jonka aihe on rankka, mutta
mukaansa tempaava. Kirja laitaa lukijan miettimään, kuinka joku ihminen voi
olla niin läpeensä paha, että raiskaa nuoren ja kokemattoman tytön ja vielä murhaa
hänet tämän jälkeen. Toisaalta tykkäsin kirjan toivoa antavasta rakkauden
voimasta. Välillä oli pakko keskeyttää lukeminen, kun kyyneleet alkoivat
virrata poskia pitkin. Kirja on koskettava. Sebold on myös ottanut kivan tavan
viedä kirjaa eteenpäin Susien kertojaäänellä. Voisiko tosiaan olla niin, että
jokaisen taivaspaikka on omanlaisena?
Alice Seboldin esikoisromaani Oma taivas on bestseller, joka on julkaistu myös elokuvana vuonna
2009. En ole elokuvaa nähnyt, enkä tiedä, haluaisinko edes nähdä, koska pidin
lukukokemusta sen verran voimakkaana.
Omaa taivasta
suosittelen kaikille, jotka haluavat löytää ilonpilkahduksia epätoivon
keskeltä.
Kirja ansaitsee tähtiä 4½ (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti