Luin jo kesällä Åsa Larssonin Kunnes vihasi asettuu (Otava, 2008), mutta nyt vasta saan postattua
kirjasta. Huono minä, kun en hoida postauksia ajallaan. Ruotsinkielinen
alkuteos Till dess din vrede upphör
on julkaistu niin ikään vuonna 2008. Kirjan suomennoksen on tehnyt Sanna
Manninen. Lukemani kirja, jonka sain lainaksi äidiltäni, oli Seven-pokkari
vuodelta 2010. Paikallisista kirjastoista kirjan saa suhteellisen helposti
lainattua, vaikka kirjaa on toki koko ajan lainassakin.
Nuoripari, Wilma ja Simon, ovat lähteneet sukeltamaan hyisessä
lokakuun ilmassa etsiäkseen Vittangijärveen sota-aikana tippunutta
lentokonetta. Järven pinta on jo jäässä ja tämä tuo lisähaastetta heidän
sukellusretkelleen. Sukellusretkestä tulee kohtalokas. Nuoripari häviää, eikä heidän
kohtalostaan tiedetä mitään ennen kuin huhtikuussa, kun Wilman ruumis löydetään
Tornionjoesta. Syyttäjä Rebecka Martinsson ottaa johtaakseen rikostutkinnan rikoskomisario
Anna-Maria Mellan rinnalla, kun selviää, että Wilman ruumista on siirretty.
Pala palalta rikostutkinta etenee ja aina vastaan tulevat Krekulan veljekset,
toinen ilkeääkin ilkeämpi ja toinen muuten vain outo sekä heidän kummalliset
vanhempansa.
Kirjan tapahtumat etenevät pääsääntöisesti Rebeckan ja
Anna-Marian näkökulmista, mutta kolmanneksi kertojaääneksi Larsson on ottanut
kuolleen tytön Wilman. Tämä tuo kirjaan omaa maagisuuttaan tekemättä kirjaa
kuitenkaan millään tavoin liian erikoiseksi. Wilman kertojaääni selittää kirjan
tapahtumia paljon ja ilman tätä lukijalle saattaisi jäädä hyvin paljon mustia
aukkoja tarinaan.
Kunnes vihasi asettuu
tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Ruotsiin. Larsson osaa kuvata pohjoista talvea
sen verran hyytävästi, että kesälläkin kirjaa lukiessani tunsin välillä
palelevani. Minulla oli sellainen mielikuva, etten olisi aiemmin lukenut Åsa
Larssonin tuotantoa, mutta aloittaessani lukemisen, aloin miettiä sitä, kuinka
Rebecka tuntui jollain tavoin tutulta. Menin tutkimaan kirjahyllyä ja sieltähän
löytyikin Larssonin Musta polku
(Otava, 2007). Larssonin kirjoissa siis seurataan myös rikostutkijoiden sekä syyttäjän
elämän kulkua. Tämä tuo aina oman kiehtovuutensa kirjoihin. Musta polku on jäänyt jotenkin vaisuksi
lukukokemukseksi, koska en muista siitä juuri mitään, mutta Kunnes vihasi asettuu sen sijaan
karmaisee vieläkin pari kolme kuukautta lukemisen jälkeen.
Larsson on rakentanut kiehtovan rikostarinan, jossa murhaaja
selviää lukijalle jo kirjan alkumetreillä, mutta mikä on syy tällaiseen tekoon?
Tarina johtaa 1940-luvulle sota-aikaan ja saksalaisiin. Murhan motiivi saattaa
olla lukijalle kummallinen, mutta ihmisen henkinen paha olo voi syöstä ihmisen
aivan käsittämättömiin tekoihin.
Åsa Larssonin Kunnes
vihasi asettuu suosittelen kaikille dekkareiden ystäville. Ehkä kannattaa
kuitenkin lukea ensin aiemmat Larssonin suomennokset, jotta täysin ymmärtää
päähenkilöiden tarinaa.
Tähtiä kirja ansaitsee 5- (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti