7.9.2015

Maanantaiaamu

En ole millään tavoin aamuihminen, ja siksi haluaisinkin viettää aamut ylhäisessä yksinäisyydessäni. Herra Karvajalan sentään siedän lähettyvilläni, koska onhan hän sentään niin ihana otus. Tänä maanantaiaamuna kaikki meni suunnitelmien mukaan. Heräsin aamulla puoli kuudelta herätyskellon piippaukseen. Herra Karvajalka oli saman tien sänkyni vieressä maukumassa. Nousin ylös sängystä ja riensin kylpyhuoneeseen. Kissa seurasi minua maukuen ja kaatuen matolle venyttelemään. Normi aamu.

Kylpyhuoneesta tultuani harjasin kissan ja laitoin kissalle ulkoilupuvun eli valjaat päälle. Tämän jälkeen kissa terassin ovesta fleksissä ulos ja fleksi seinään kiinni. Siirryin keittiöön tekemään aamutoimia ja nautin maanantaiaamun hiljaisuudesta. Mies, joka täällä asuu, nukkui, joten ei ollut minkäänlaisia häiriötekijöitä vaan sain heräillä rauhassa ja laittaa kissalle ruokaa ja miettiä tulevan päivän kuvioita.




Siirtyessäni makuuhuoneeseen pukeutumaan, katsoin terassille. Herra Karvajalka tuntui olevan tyytyväinen. Oli mennyt vakiopaikalleen tolpan päälle katselemaan luonnon heräämistä maanantaiaamuun. Makuuhuoneessa istuin sängyn laidalle ja laitoin kosteusvoidetta käsivarsiini ja jalkoihini. Tarkoituksena oli rasvata iho kunnolla ennen pukeutumista. Olin salaa tyytyväinen, että mies, joka täällä asuu, kuorsasi sängyssään. Ei tarvitsisi puhua kenellekään, eikä mitään ennen kuin pääsisin työpaikalle. Aamusta voisi siis tulla hyvä.

Olin juuri alkanut levittämään kosteusvoidetta käsivarsiini, niin kuulin, että terassin ovi kävi. Sanoin kissalle, että odota Manni pari minuuttia, niin tulen irrottamaan fleksin. Ei kuulunut mitään, mutta mies heräsi ja kysyi, mitä. Sanoin, että ei mitään, nuku vain. Kissalle vain sanoin, että odottaa hetken. Herra Karvajalka halusi tässä vaiheessa ilmoittaa olemassaolostaan. Alkukantainen matala maukuminen alkoi. Kysyin, mikä hätänä. Maukuminen jatkui ja jatkui. Ääni oli todella omituinen. Ei yhtään sellainen kuin normaalisti, kun kissa komentaa meitä. Mies alkoi hermostua. Minuakin alkoi hermostuttaa miehen tuskailu. Kaavin kaikki kosteusvoiteet käsistäni ja jaloistani toiseen kämmeneeni ja menin katsomaan kissaa.




Kissa oli vetänyt fleksin niin kireälle kuin mahdollista. Maukuminen jatkui, ja kun olin lähestymässä kissaa, huomasin, että kissan suussa roikkui jotain isoa ja harmaata. Ryntäsin takaisin makuuhuoneeseen ja sängyn päälle. Kiljuin miehelle, että kissalla on hiiri tai rotta. En tiedä mitä, mutta jotain isoa suussaan raahaa. Kissa maukui edelleen taustalla. Mies manasi ja ryntäsi sängystä ylös. Seuraavaksi alkoi kuulua miehen komentelu. Nyt ulos täältä terassille. Kissa maukui. Seuraavaksi mies totesi manaten samalla, että se on lintu ja vessaankin pitäisi päästä. Huusin, että mene sinne vessaan, tulen täältä ihan kohta. 

Sain rasvattua ihoni loppuun ja menin aitiopaikalle. Kissa oli juuri saatu terassille, mutta asunto oli kuin myrskyn jäljiltä. Pieniä höyheniä leijui ympäriinsä ja roskia oli pitkin lattiaa. Huokaisin syvään ja ajattelin, ettei mennyt sitten tämäkään aamu niin kuin toivoin. Olin jo aikeissa alkaa siivoamaan, mutta mies ehti ensin. Herra Karvajalkaa piti tietysti kehua hienosta saaliista. Tämän jälkeen sain jatkaa aamurutiinejani ja lähteä töihin. Ajoissa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti