En ole millään tavoin aamuihminen, ja siksi haluaisinkin
viettää aamut ylhäisessä yksinäisyydessäni. Herra Karvajalan sentään siedän
lähettyvilläni, koska onhan hän sentään niin ihana otus. Tänä maanantaiaamuna
kaikki meni suunnitelmien mukaan. Heräsin aamulla puoli kuudelta herätyskellon
piippaukseen. Herra Karvajalka oli saman tien sänkyni vieressä maukumassa.
Nousin ylös sängystä ja riensin kylpyhuoneeseen. Kissa seurasi minua maukuen ja
kaatuen matolle venyttelemään. Normi aamu.
Kylpyhuoneesta tultuani harjasin kissan ja laitoin kissalle
ulkoilupuvun eli valjaat päälle. Tämän jälkeen kissa terassin ovesta fleksissä
ulos ja fleksi seinään kiinni. Siirryin keittiöön tekemään aamutoimia ja nautin
maanantaiaamun hiljaisuudesta. Mies, joka täällä asuu, nukkui, joten ei ollut
minkäänlaisia häiriötekijöitä vaan sain heräillä rauhassa ja laittaa kissalle
ruokaa ja miettiä tulevan päivän kuvioita.
Siirtyessäni makuuhuoneeseen pukeutumaan, katsoin
terassille. Herra Karvajalka tuntui olevan tyytyväinen. Oli mennyt
vakiopaikalleen tolpan päälle katselemaan luonnon heräämistä maanantaiaamuun.
Makuuhuoneessa istuin sängyn laidalle ja laitoin kosteusvoidetta käsivarsiini
ja jalkoihini. Tarkoituksena oli rasvata iho kunnolla ennen pukeutumista. Olin
salaa tyytyväinen, että mies, joka täällä asuu, kuorsasi sängyssään. Ei
tarvitsisi puhua kenellekään, eikä mitään ennen kuin pääsisin työpaikalle. Aamusta
voisi siis tulla hyvä.
Olin juuri alkanut levittämään kosteusvoidetta käsivarsiini,
niin kuulin, että terassin ovi kävi. Sanoin kissalle, että odota Manni pari
minuuttia, niin tulen irrottamaan fleksin. Ei kuulunut mitään, mutta mies
heräsi ja kysyi, mitä. Sanoin, että ei mitään, nuku vain. Kissalle vain sanoin,
että odottaa hetken. Herra Karvajalka halusi tässä vaiheessa ilmoittaa
olemassaolostaan. Alkukantainen matala maukuminen alkoi. Kysyin, mikä hätänä.
Maukuminen jatkui ja jatkui. Ääni oli todella omituinen. Ei yhtään sellainen
kuin normaalisti, kun kissa komentaa meitä. Mies alkoi hermostua. Minuakin
alkoi hermostuttaa miehen tuskailu. Kaavin kaikki kosteusvoiteet käsistäni ja
jaloistani toiseen kämmeneeni ja menin katsomaan kissaa.
Kissa oli vetänyt fleksin niin kireälle kuin mahdollista.
Maukuminen jatkui, ja kun olin lähestymässä kissaa, huomasin, että kissan suussa
roikkui jotain isoa ja harmaata. Ryntäsin takaisin makuuhuoneeseen ja sängyn
päälle. Kiljuin miehelle, että kissalla on hiiri tai rotta. En tiedä mitä,
mutta jotain isoa suussaan raahaa. Kissa maukui edelleen taustalla. Mies manasi
ja ryntäsi sängystä ylös. Seuraavaksi alkoi kuulua miehen komentelu. Nyt ulos
täältä terassille. Kissa maukui. Seuraavaksi mies totesi manaten samalla, että
se on lintu ja vessaankin pitäisi päästä. Huusin, että mene sinne vessaan,
tulen täältä ihan kohta.
Sain rasvattua ihoni loppuun ja menin aitiopaikalle. Kissa
oli juuri saatu terassille, mutta asunto oli kuin myrskyn jäljiltä. Pieniä
höyheniä leijui ympäriinsä ja roskia oli pitkin lattiaa. Huokaisin syvään ja
ajattelin, ettei mennyt sitten tämäkään aamu niin kuin toivoin. Olin jo
aikeissa alkaa siivoamaan, mutta mies ehti ensin. Herra Karvajalkaa piti
tietysti kehua hienosta saaliista. Tämän jälkeen sain jatkaa aamurutiinejani ja
lähteä töihin. Ajoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti