Alkuvuosi on ollut alakuloinen ja tekemättömät asiat ovat
painaneet mieltä. Siksi olinkin enemmän kuin tyytyväinen, kun huomasin
voittaneeni itselleni ja ystävälleni rentoutuskellunnat Kellumossa. Toissa
perjantaina häivyin töistä työkaverini kanssa hyvissä ajoin ja suuntasimme
kohti Helsinkiä. Hieman oli jännitystä ilmassa, mutta onneksi jännitys oli
positiivista.
Kellumoon on Kampin metroasemalta kävelymatka, joten sinne
oli helppo löytää. Kellumossa meidät vastaanotti Teppo, joka kertoi meille
rentoutuskellunnasta. Rentoutuskellunta tapahtuu kelluntatankeissa, joissa on
vettä, joihin on lisätty magnesiumsulfaattia eli karvassuolaa. Suola saa
tietysti aikaan sen, että kelluminen on mahdollista. Ennen kelluntatankkiin
menoa on poistettava meikit ja peseydyttävä. Etenekin erilaiset hiustökötit
pitää saada hiuksista pois. Kelluntatankkiin mennessä laitetaan korvatulpat
mahdollisimman syvälle, ettei vesi vahingossa pääse korvakäytäviin, koska
tankin vesi on sen verran paksua, että sitä on vaikea saada korvista pois. Itse
kelluminen tapahtuu alasti eli nakupellenä.
Kellumossa on kaksi kelluntatankkia omissa huoneissaan,
joten rentoutuminen tapahtuu itsekseen ja kunkin omassa rauhassa. Hieman meitä
kyllä alkoi jännittää enemmän, kun Teppo kertoi kellunnasta. Kuinka kellunta
sujuisi, ja entä jos jokin menisi pieleen. Ei hätää kelluntatankeissa on
hälytysnappulat, joten apua voi pyytää, jos iskee paniikki.
Eihän siinä sitten mitään muuta kuin kellumaan.
Peseydyttyäni astuin kelluntatankkiin. Kun olin asettumassa kellunta-asentoon
makaamaan, niin kuulin pienen äännähdyksen. Kelluntaan mennessä tulee hetki
musiikkia ja lopussa on myös musiikin vuoro sekä ilmoitus, että aika on
lopussa. Tällä tavoin rentoutuja tietää, milloin on aika nousta tankista. No,
koska minä olen minä, niin iski paniikki. Jos tuo oli se valitsemani
huilumusiikki, niin enhän minä voi sitä kuulla, kun korvatkin ovat veden alla.
En kuitenkaan painanut paniikkinappulaa, vaan yritin löytää hyvää
kellunta-asentoa.
 |
| Kellumon ihana Kati |
Tankkiin mentyä tankin valaistus sammutetaan ja annetaan
kehon ja mielen rentoutua. Minulla oli tässä hieman vaikeuksia, koska jännitin
sitä loppumusiikkia. Lisävaikeuksia aiheutti hyvän asennon saaminen. On se
muuten jännä, että merivedessä kelluminen on jotenkin helppoa. Tankissa en
meinannut löytää hyvää asentoa millään. Johtuiko se kenties pimeydestä ja
uudesta sekä oudosta asiasta? Tiedä sitten, mutta lopulta olin löytävinäni hyvän
asennon. Kädet niskan alle, vaikka olisi siellä ollut niskatyynykin saatavilla.
Mitä seuraavaksi? Toista silmää alkoi kirvellä. Apua!
Onneksi tästäkin varoitettiin. Jos silmiin menee suolavettä, on tankin
ulkopuolella suihkupullossa vettä. Tankin kansi auki siis ja kädellä pulloa
hapuilemaan. Pullon löydettyäni vesisuihkauttelua silmiin ja takaisin tankin
kätköihin. Nyt asento löytyi helpommin ja aloin rentoutua kunnolla, vaikka
mieltä kaihersikin loppumusiikin kuuleminen.
Jossain vaiheessa iski pienoinen kuumuus. Olin Tasapainotilaksi nimetyssä
kelluntahuoneessa. Tankin veden lämpötila on 35,5 astetta. Ystäväni oli Horisontissa, jossa vesi on asteen
lämpimämpää. Minun oli pakko hieman raottaa tankin kantta ja laittaa valot.
Ihan vain jäähdytelläkseni. Ei näin pitäisi tehdä, mutta minä tein ja helpotti.
Kuinka kellunta jatkui? Pääsin taas sopivaan
rentoutustilaan, niin aloin miettiä ajan kulua ja sitä, että kello on varmasti
jo niin paljon, että aika on mennyt umpeen. En ole kuullut loppumusiikkia ja
ilmoitusta ajan loppumisesta. Arvatkaa mitä tein? Laitoin taas valot päälle ja
avasin kannen ja nousin ylös. Annoin veden valua iholtani ja nousin kaivamaan
kännykän esiin. Kello oli 16.41. Vielä oli jonkin verran aikaa eli takaisin
tankkiin. Kelluntasessioon varattu aikaa tunti, josta noin 45 minuuttia on
kellunta-aikaa. Jälkikäteen huomasin, että kellon kaivelu repusta tämä oli huono idea. Repussa ja kännykän suojakuorissa oli valkoisia läiskiä. Suolavedestä. Onneksi ne sai vedellä pois.
 |
| Ihania yksityiskohtia |
Sain vielä hetkeksi rentoutusfiilistelyn päälle, kunnes itse
päättelin, että nyt on aika lopetella. Nostaessani päätä vedestä, kuulinkin
vienoa huilumusiikkia. Ystävälleni oli käynyt niin, ettei ollut kuullut
lopetusmusiikkia. Oli ihmetellyt, miksi jalkopään seinästä alkoi tulla kuplia.
Oli onneksi muistanut, että kupliminen tarkoitti sitä, että aika on mennyt
umpeen ja tankin veden lämmitys on alkanut uudelleen.
Kellunnan jälkeen suihkuun. Kun olin saanut puettua vaatteet
päälleni, oli pakko ottaa hieman tankkikuvia. Kun palasin vastaanottotilaan,
oli Kellumossa vuoronvaihto meneillään. Kellumon Kati tuli heti kysymään, haluaisinko
juoda kivennäisvettä ja ohjasi minut föönaustilaan. Tuli jotenkin tunne, että
meistä huolehdittiin alusta loppuun saakka ammattitaitoisesti. Ei tarvinnut
ihmetellä, mitä seuraavaksi.
Periaatteessa Kellumoon voi mennä ajan varattuaan
ihan mitään sen kummempia varusteita. Kellumossa oli tarjolla kotimaisen Ole
hyvä -merkin pesuaineita ja Avril Organic -meikinpoistoainetta. Lisäksi pyyhe
ja korvatulpat tulivat talon puolesta. Föönauspaikalla oli Weledan kosteusvoidetta
ja föönit odottamassa. Jos nyt hiuksiin olisi halunnut jotain laittaa, niin
siihen olisi voinut omat tökötit voinut varata. Itse vain kuivattelin hiukset,
koska olin menossa suoraan rentoutuksesta kotiin.
Mikä sitten oli loppufiilis? Vaikka sekoilin tankkiaikana
ties mitä, niin olin rentoutunut. Olo oli jotenkin leijuva ja epätodellinen.
Kati sanoi, että usein ensikertalaisella on paljon asennon hakua tankissa,
mutta kokemus paranee kerta kerralta. Lisäksi Kati kertoi, että yleensä
seuraavana yönä yöunet ovat uskomattoman rauhalliset. Minuun kelluntarentoutus
vaikutti. Meinasin unohtaa leimata junalipun junaan mennessäni ja taisin sekoilla
jotain muutakin. Seuraavan yön unet olivat todella mahtavat. Aivan kuin en
olisi vuosikausiin nukkunut niin hyvin kuin rentoutuskellunnan jälkeen.
Rentoutuskellunnalla on annettava vahva suositus. Voisin
kokeilla toistekin.
Oletko sinä kokeillut rentoutuskelluntaa?
