On ollut hieman alakuloinen olo. Johtuu tästä kaikesta
koronaan liittyvästä uutisoinnista. En saa postauksia kirjoitetuksi, mutta
syytän siitä hieman etätöitä, mutta myös Herra Karvajalkaa. Ensinnäkin, kun istun
arkipäivän kotona konetta hakaten, ei heti tee mieli tarttua uudestaan koneen
näppäimistöön. Toisekseen pidän kannettavaani tietokonepöydälläni, jossa
kirjoitan postaukset ja teen etätyöt, niin Herra Karvajalka on ottanut
tavakseen vallata tietokonetuolin. Ja sehän on niin, ettei kissaa saa siirtää,
vaan olen ottanut varatuolin käyttööni, joka ei pidemmän päälle ole selälleni
hyväksi.
Näiden lisäksi työpaikallani alkoivat yt-neuvottelut, kuten
varmasti monessa, monessa muussakin paikassa. Ei ole kivaa, vaikka ylimääräinen
vapaa aina kivaa onkin. Tosin sitä ei sitten tiedä, milloin liiton kassasta voi
odottaa korvauksia. Näissä tunnelmissa ollessani oli todella ihana yllätys, kun
Herra Karvajalka sai Tassulinnan Pepsiltä ja Maxilta pääsiäiskortin, jossa
kerrottiin kuulumisia. Ihan oikeasti tippa lähti valumaan silmäkulmastani,
kuinka ihania ihmiset tai siis kissat voivat olla. Itsellänihän kävi
perinteisesti. Kortit jäivät kirjoittamatta ja postittamatta. Ettekä edes usko,
että mies, joka täällä asuu, oli ostanut hyvissä ajoin nipun kauniita
pääsiäiskortteja. Kyllä nolottaa sekin, että saamattomuuttani tai osin kyllä
unohdinkin koko asian, jäi koko pääsiäiskorttihomma hoitamatta. Sydämellinen
kiitos kuitenkin Tassulinnaan, josta kortti tulla tupsahti. Olikin ainoa pääsiäiskortti,
joka tähän talouteen tuli.
Mitä sitten olen puuhastellut muuta kuin etätöitä? Aloitan
työt joka aamu seitsemältä, niin ilta kyllä tuntuu pidemmältä kuin normaalisti,
kun kolmelta suljen työkoneen. Siinä on hetki aikaa oikaista sängyn päälle ja
ottaa hyvä kirja käteen tai katsoa televisiosta koronakeskusteluja. Neljältä
sonnustaudun kuitenkin aivan oikeasti television ääreen. Tankki täyteen
-kulttisarjan uusinnat on nähtävä. Nyt jo hieman pelottaa, että kohta ne
loppuvat. Ne vain jaksavat edelleen naurattaa. Olen edelleen koukussa
palapeleihin, joten niiden tekemiseen vierähtää hetki, jos toinenkin. Lisäksi
Herra Karvajalka on aktivoitunut ulkoilemisen suhteen. Näillä lenkeillä
menee yleensä aina vähintään tunti. Toisaalta hyvällä säällä saan luettua
samalla kirjoja. Yllättävän paljon menee myös WhatsApp- ja muissa
keskusteluformaateissa ystävien ja työkavereiden kanssa.
Pääsiäinen meillä menee hyvin rauhallisesti, kuten varmasti monessa
muussakin taloudessa. Ei tehdä mitään erikoista, eikä nyt oikein voisi mitään
erikoista tehdäkään. Nautitaan joutenolosta, syödään ja välillä käydään ulkona.
Ihan sellaista tavallista elämää.
Mitä te teette pääsiäisenä?
Aurinkoista pääsiäistä kaikille ihanille lukijoille!
Pysytään terveinä.
