Saara Cantell: Kaikki tuoksuu lumelta

 

Viime keväänä sain luettavakseni ihanan kirjan. Saara Cantellin kesken jääneet hetket (Tammi, 2020), joka jätti mieleeni kauniita muistokuvia. Olin enemmän kuin iloinen, kun huomasin, että Cantellilta on ilmestynyt uusi romaani Kaikki tuoksuu lumelta (Tammi, 2021). Totta kai kirja oli luettava, eikä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. 

Kertulla on elämä edessään. Hän on valmistumassa loistavin arvosanoin Taideakatemiasta. Hän on saanut apurahan ja ateljeepaikan Pariisista. Mistä muuta taiteellinen nuori ihminen voisi haaveilla 1950-kuvun Suomessa? Elämä hymyilee Kertulle ja Kerttu hymyilee takaisin. Elämän kevät on hurmannut Kertun. 

Parikymmentä vuotta myöhemmin Kertun tytär Tuija lähtee ystäviensä kanssa maaseudun rauhaan. Heillä on ideologia, joka päihittää yliopisto-opinnot. Omavaraisuus ja omaehtoinen elämä on tärkeää. Sillä ei ole niin kauheasti väliä, vaikka kyläläiset porukkaa hieman karsastavat ja katsovat kieroon. Tärkeintä on elää tässä ja nyt. 

Tuijan tytär Olivia puolestaan on näyttelijä. Hän kertoo äitinsä ja äidinäitinsä tarinaa omalle lapselleen. Hän haluaa tuntea menneet polut, jotta voisi suunnistaa tulevassa. Jokaisella sukupolvella on oma tarinansa, joka on tuonut Olivian tähän hetkeen. 

Kaikki tuoksuu lumelta on ehdottomasti sukupolviromaani, mutta samalla se kuvaa jokaisen sukupolven aikakautta tarkasti ja vahvalla kädellä. Mukaan on otettu aikakaudelle tyypillisiä normeja ja viittauksia tapauksiin, jotka ovat jättäneet jälkiä kulloisellekin aikakaudelle. Kertun elämä 1950-luvulla kuvaa vapauden tunnetta, savuisia tanssiravintoloita, mutta myös sitä, kuinka asioista otetaan vastuuta. 1970-luvulla nuoruuttaan eläneen Tuijan maailmankuvaa kohahduttavat Chilen sotilasvallankumous ja mielenosoitukset. Niistä ei kuitenkaan voi puhua kotona perinteitä kunnioittavan isän läsnä ollessa. Homous on myös asia, josta vaietaan, vaikka se koskettaisi omaa perhettä. Olivian nuoruuteen on kuulunut teatteri ja runous, jotka molemmat ovat opettaneet miehistä jotakin. On miehiä, jotka häikäilemättä voisivat käyttää nuorta tyttölasta hyväksi, mutta on myös miehiä, jotka ovat pyyteettömiä ja tekevät nuorisotyötä omasta hyvästä tahdostaan.

 

Haikeana siitä, ettet ehkä tule kokemaan sellaisia talvia, jotka vielä minun lapsuudessani olivat itsestäänselvyys, haluan tuoda sinut sisään tarinaan sillä hetkellä, kun kaikki tuoksuu lumelta. (s. 6)

 

Saara Cantellin tekstin vahvuuksia ovat rauhallinen kerronta ja ilmavuus, joka jättää lukijalle tilaa hengittää ja antaa omien ajatusten luoda mielikuvia. Kirjan rakenne on tehty siten, että vuorossa on aina yksi kertojaääni. Tarinoissa hypitään aikakausista toiseen, mutta se ei heikennä lukunautintoa. Jokainen kertojaääni on omanlaisensa ja kyseessä olevaan aikakauteen on helppo siirtyä toisesta. Nautin Cantellin tavasta kuvasta asioista. Vaikka en pidä tupakoinnista ja inhoan tupakansavua, sain siitä huolimatta hyvin voimakkaan tunnelman tanssiravintolasta, jossa tupakan savu leijailee ympäriinsä ja tuhkakupit täyttyvät ääriään myöten. Maalaisidylli luo puolestaan kauniita kesäisiä kuvia, mutta kun katsotaan asioita lähemmin, huomaa, kuinka hankalaa ja kuinka vaivalloista on elää maalaistalossa, jossa ei ole juoksevaa vettä. 

Kirjan tarinassa yhtenä kertojaäänenä on Kertun aviomies Toivo. Toivon tarina on kokonaisuuden kannalta tärkeä, mutta hänet on sopivasti saatu kirjoitettua sivuhenkilöksi. Kirjan keskiössä ovat ehdottomasti kolmen sukupolven kolme täysin erilaista naista tai ehkä nuoremmissa sukupolvissa voi nähdä jotain edellisistä sukupolvista, mutta naiset ovat saaneet kuitenkin rakentaa omannäköisensä elämän. Elämän, joka on ollut sattumien johdattamaa summaa tai tietoisesti valittuja päätöksiä. 

Saara Cantellin Kaikki tuoksuu lumelta on kirja, johon soisin mahdollisimman monen tarttuvan. Kaunista tekstiä, joka vie helposti ajatukset arkisista asioista muihin maailmoihin.

Kiitos kustantajalle hienosta kirjasta.