Teatterissa: Minä maalaan teidät kaikki

Odotukset ovat aina korkealla, kun tietää näkevänsä Kati Outisen näyttämöllä. Niin ne olivat nytkin, kun menin katsomaan Teatteri Jurkassa esitettävää Helene Schjerfbeckistä kertovaa näytelmää Minä maalaan teidät kaikki. Historiallinen nainen, taide ja teatteri. Mitä muuta nainen voi odottaa tavalliselta torstai-illalta?

Annatuuli Saine ja Kati Outinen

Kuva © Marko Mäkinen, Teatteri Jurkka: Minä maalaan teidät kaikki (2019)

Minä maalaan teidät kaikki on Iida Hämeen-Anttilan kirjoittama monologi, joka on taipunut dialogiksi. Kati Outinen ja tanssija Annatuuli Saine alkavat hämmästyttävällä tavalla maalata kuvaa Helene Schjerfbeckistä. On liikettä, on ahdistusta, on unettomuutta, on odotusta. Näyttämöllä kuvat vaihtuvat hetkessä toiseksi. Väliajan alkaessa olen hieman hämmentynyt. Helene Schjerfbeckhän tuli jo tavallaan esitellyksi, koska ennen väliaikaa esiteltiin viimeistä tai viimeisimpiin kuuluvaa Schjerfbeckin teosta. Kuinka näytelmä voi tästä jatkua? Yllätys on suuri, kun väliajan jälkeen esitys jatkuu. Esitys kurotaan umpeen hienolla tavalla.

Kati Outinen on uskomaton. Kuinka nainen voi näyttää niin paljon Helene Schjerfbeckiltä? Ei sen puoleen, myös Annatuuli Saine on Helene Schjerfbeckin näköinen. Siis ovatko Outinen ja Saine toistensa näköisiä? Kyllä vain. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta naiset ovat toistensa kaltaisia. On hienoa seurata, kuinka Outinen ja Saine heittäytyvät Schjerfbeckin tauluihin tai ihan vain Heleneksi. Näyttämöllä tapahtuu koko ajan. Väliajan jälkeen kaikki kuitenkin muuttuu aivan toiseksi. Kuulen ja näen asioita, jotka hälventävät väliajalla myllertäneen hämmennykseni. Näytelmähän on nerokas.

Kati Outinen

Kuva © Marko Mäkinen, Teatteri Jurkka: Minä maalaan teidät kaikki (2019)

Näytelmän lavastus on hyvin pelkistetty. Rottinkituoli, muutama tyyny, eikä paljon muuta. Muuta ei oikeastaan tarvitakaan. Teatteri Jurkan esitystila tekee näytelmästä hyvin intiimin ja iholle tulevan. Välillä tuntuu, että Sainen liikehdintä päätyy eturivissä istuvan syliin, mutta hyvin Saine tuntee tilan. Hän väistää juuri oikealla hetkellä. Näytelmän intiimiyttä lisää se, että Outinen ja Saine ottavat suoria katsekontakteja katsojiin. Väistääkö katsetta vai katsoako suoraan takaisin? Intiimiys voidaan liittää myös Schjerfbeckin myöhäisempään tuotantoon, joten se sopii hyvin näytelmän tunnelmaan.

Itse en tunne mitenkään erityisen laajasti Helene Schjerfbeckin tuotanto. Kuvittelen tietäväni teoksista saman verran kuin tuiki tavallinen suomalainen keskimäärin. Näytelmästä opin kuitenkin lisää Helene Schjerfbeckistä ihmisenä. Naista on vaivannut ujous, mutta toisaalta hän on ollut hyvin rohkea, kun on uskaltautunut lähtemään maailmalle saamaan taideoppia. Näytelmä antaa myös kuvan unettomuudesta kärsivästä Helenestä. Outisen ja Sainen kuvaukset ovat juuri niin realistisia, että voisin kuvitella itseni sänkyyn pyörimään, jos unettomuudesta kärsisin.

Annatuuli Saine

Kuva © Marko Mäkinen, Teatteri Jurkka: Minä maalaan teidät kaikki (2019)

Minä maalaan teidät kaikki ei ole helppo näytelmä. Se on kuitenkin näytelmä, joka yllättää. Näytelmä myös kiinnostaa yleisöä, koska Teatteri Jurkan kevään esitykset ovat loppuunmyytyjä.

Minä maalaan teidät kaikki -näytelmän ensi-ilta oli Teatteri Jurkassa lauantaina 23.2.2019.

Rooleissa: Kati Outinen ja Annatuuli Saine

Käsikirjoitus: Iida Hämeen-Anttila

Esitysdramaturgia: Iida Hämeen-Anttila

Ohjaus: Kati Outinen

Koreografia: Annatuuli Saine

Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen

Lavastus, rekvisiitta ja puvut: työryhmä

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Teatteri Jurkalle, kuten kiitos myös kuvalainauksista.