Olen marissut jo useampaan kertaan flunssasta. Se ei jätä
rauhaan. Pari viikkoa ehdin nauttia suhteellisen normaalista olosta, kunnes
taas iskettiin. Flunssa ja keuhkoputken tulehdus. Nyt sentään kävin lääkärissä
ja sain sairauslomaa. Heti, kun olo alkoi olla hetkenkin aikaa siedettävä,
kaivoin esiin Katja Kärjen Jumalan huoneen
(Bazar, 2019) ja luin. Kiehtova kirja kolmesta eri sukupolvesta tarkoin
säädellyssä yhteisössä.
Aili on syntynyt vuonna 1922. Iloinen nuori nainen kokee
sotavuosina jotain sellaista, joka maalaa mielen mustaksi. Hänen aviomiehensä
Severi on kaatunut rintamalla, mutta hautajaiset tuovat jotain muutakin, joka
rikkoo Ailin sisintä. Ailista tulee katkera kaikelle. Siskolleen Vienolle hän on kateellinen, koska Vieno ilakoi Maurin kanssa. Miksi Mauri menee Vienon kanssa
naimisiin? Aili hänen olisi pitänyt valita. Elämä on synkkää ja ryssää saa
pelätä, mutta onneksi Aili löytää lestadiolaisen uskontopiirin. Tästä on tuleva
ohjenuora loppuelämälle.
Vienon tytär Maria on sisaruskatraan nuorin. Hän on joutunut
Ailin kasvattamaksi sen jälkeen, kun Vieno löydetään kuolleena ja Mauri joutuu
vankilaan. Maria tuntuu elävän salaisuuksien ympäröimänä. Vanhemmat sisarukset
tietävät asioita, joita ei hänelle kerrota. Maria kuitenkin kasvaa, ja
lähtee opiskelemaan yliopistoon. Joka sunnuntai hän tunnollisesti menee seuroihin keittämään kahvia ja tarjoilemaan iänikuista pullaa. Toisaalta
seuroissa hän tapaa Hannun, johon on ihastunut ja jopa rakastunut. Hannu on varattu
mies, joten Marian rakkauden kaipuu on yksipuolista.
Elsa on syntynyt kahdeksankymmentäluvun puolivälissä. Hän on
kyllästynyt lestadiolaisiin piireihin ja ahdasmielisyyteen. Hän haluaa
elämältään jotain muuta. Elsa kapinoi ja tekee syntiä, minkä ehtii. Pohjois-Karjala
jää taakse heti, kun opiskelupaikka Jyväskylästä aukeaa. Elsa riitaantuu
vanhempiensa kanssa ja laittaa välit kokonaan poikki. Onhan hänellä paras
ystävä Veera sekä rumpali. Lisäksi ympärillä on sekalainen joukko punkkareita.
Elsa on irti menneisyyden kahleista, mutta silti tuntuu tyhjältä.
Katja Kärki on osannut kirjoittaa hienosti punotun
sukupolvien tarinan. Naisten elämäntarinoita kerrotaan kirjassa vuorotellen
pieni pala kerrallaan. Jossain vaiheessa lukija huomaa, mitä joku naisista on ajatellut
samassa tilanteessa. Pidin myös siitä, kuinka naisten elämänkaaria rakennetaan.
Valinnoilla naiset tulevat kuin huomaamatta ohjanneeksi loppuelämäänsä. Ailin uskon
valinta on ehdottomasti sellainen, joka on ollut jokaiselle naiselle ratkaiseva
elämän määrittelijä. Vaikka lestadiolaisuus toimii evankelis-luterilaisen kirkon
sisällä, on se kuitenkin oma uskonhaaransa, jolla on omat vahvat tapansa toimia
ja tulkita Raamattua.
Uskonnon lisäksi yksi kirjan teema on sota. Sodan
jättämät kauhut koettelevat lähes jokaista. Naiset joutuvat lapsien ohella
kaitsemaan miehiään, jotka ovat sodasta palanneet mielet murtuneina. Jumalan huoneessa, kuten monessa
muussakin kirjassa tulee myös se selväksi, kuinka voimakkaat vaikutukset
sodalla on useisiin sukupolviin. Sota arpeuttaa, ja sen vammoja hoidetaan
vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja.
En yleensä lainaa kirjoista, mutta tämän haluan lainata.
Katson kuvajaistani
ikkunasta enkä näytä tytöltä, joka pakenee menneisyyttään. Mitä väliä on sillä,
mistä tulee. Mitä väliä on sillä, että on elänyt lapsuutensa erilaisessa
kulttuurissa kuin muut. (Katja Kärki: Jumalan huone)
Yllä oleva mielestäni kiteyttää mainiosti sen, kuinka meidän
pitäisi nähdä erilaiset kulttuurit ympärillämme. Olemme erilaisia. Meillä on
erilaiset kulttuuritaustat. Kaikesta tästä huolimatta olemme myös samanlaisia
ajattelevia ja tuntevia ihmisiä.
Loppukaneettina on pakko mainita hauska yksityiskohta.
Olimme töissä keskustelleet drinkeistä, joita kaikki eivät tunnistaneet. Yksi
tällainen oli Mummon tohveli, jonka itse tunnistin, ja jota olen maistanutkin.
Sen sijaan kirjassa mainittu Hyppy tyhjyyteen oli minulle aivan outo drinkki.
Oli pakko googlata, ja nyt tiedän, mitä kyseinen shotti sisältää.
Katja Kärjen Jumalan
huone on paksu romaani, jonka lukemista suosittelen lämpimästi.
Lämmin kiitos kustantajalle, jolta sain kirjan
luettavakseni.
Katja Kärjen romaani ihastuttaa, enkä kokenut kirjan uskontoa ahdistavana, kun sen tarina ja ihmisten taustat oli avattu. Se miten lahko voi uskon varjolla tehdä ihmisille on aika ikävää puuhaa. Uskon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kirjan lahkon ihmiset olivat yksinkertaisesti sanottuna ahdasmielisiä ja rajoittuneita omiin pieniin piireihinsä.
VastaaPoistaKirjan kansikuva on ihana, mutta en tykkää yhtään kirjan nimestä.
Jumalan huone on todella hieno kirja. Periaatteessa lahkona olisi voinut olla mikä tahansa tiukkamielinen liike. Lestadiolaisten tietyt tavat toivat tietysti kirjaan oman viehätyksensä.
PoistaKirjan kansi on todella kaunis. Sellainen, johon helposti tarttuu.