Katarina Baer: He olivat natseja

Oli vaihteeksi minun vuoroni valita lukupiirikirja. Kirjaksi valikoitui Katarina Baerin He olivat natseja (Teos, 2016), koska kirja odotti lukemistaan lukemattomien pinossa ja halusin jakaa lukukokemuksen lukupiiriläisten kanssa. Sain kirjan viime syksynä Helsingin kirjamessuilta Teoksen bloggaajatilaisuudesta, jossa Katarina Baer oli kertomassa kirjastaan. Kiitos siis vielä kerran kustantajalle. Kiitos myös kirjailijalle hienosta alustuksesta.

He olivat natseja on Katarina Baerin omakohtainen kirja. Kirja kertoo Baerin saksalaisista isovanhemmista, jotka olivat olleet natseja. Omien isovanhempien natsitausta oli ollut Baerille järkytys, eikä hän voinut olla tutkimatta asiaa tarkemmin. Asiasta ei oltu ikinä puhuttu mitään. Isoisä Gerhard Baer oli kuollut toisessa maailmansodassa, eikä lempeästä isöäidistä Ortrud Baerista olisi ikinä uskonut, että hän on ollut natsi.

Molemmat isovanhemmat olivat baltiansaksalaisia. Isoisä Gerhard oli kuusilapsisen perheen toiseksi nuorin lapsi. Gerhard oli tottunut Latviassa yläluokkaiseen elämään. Mistään ei ollut pulaa ja palvelusväkeä riitti. Isoäiti Ortrud Schneen lapsuus oli synkempi. Ortrudin isä kuoli tytön ollessa 12-vuotias. Ortrudin äiti meni uusiin naimisiin, eikä Ortrud tullut isäpuolensa kanssa toimeen. Myös välit äitiin olivat viileät ja jossain vaiheessa katkesivat kokonaan. Latvian itsenäistyessä vuonna 1918 muuttivat sekä Gerhardin että Ortrudin perheet Saksaan.

Ortrudilla oli nuorena mielenterveydellisiä ongelmia, mutta ne eivät olleet esteenä sille, että nuori nainen valmistui sairaanhoitajaksi. Gerhard puolestaan opiskeli insinööriksi. Gerhardin ja Ortrudin mentyä naimisiin, liittyi Gerhard vuonna 1931 natsipuolueen jäseneksi. Tästä alkoi vähitellen pariskunnan natsihenkinen elämä, joka paisui vuosi vuodelta laajemmin ja laajemmin. Katarina Baerin isovanhemmat olivat osa suurta rattaistoa. Vaihtoehtoja ei ollut, jos natsipuolueeseen kuuluit. Ylhäältä sateli käskyjä, mitä milloinkin piti tehdä. Perheen ensimmäinen lapsi, Katarina Baerin isä, syntyi vasta vuonna 1939.

Katarina Baer on toimittaja ja kirjasta näkee, että hän on tehnyt todella perusteellista työtä tutkiessaan isovanhempiensa taustoja. Baer on matkustanut pitkin Eurooppaa isovanhempiensa tai oikeastaan isoisänsä jalanjälkiä etsien. Baer on tutkinut Saksan kansallisarkistoja ja käynyt läpi sukunsa kirjeenvaihtoa. Hän on haastatellut sukulaisiaan ja kaivanut tietoa joka kiven ja kannon alta. Kirja on todella vaikuttava teos. Kirjassa on paljon tietoa Euroopan historiasta toisen maailmansodan ajalta, mutta kirja on myös Baerin suvun sukuhistoria. Eräs lukupiiriläinen kuvasi kirjan olevan mikrohistoriaa.

Lukupiiriläiset pääosin pitivät kirjasta, vaikka alku olikin osalle lukijoista hieman työlästä lukea. Kirjan tarina on myös raskasta luettavaa. Tätä kirjaa lukiessa ei aivoja pysty heittämään narikkaan, koska tarinaan on keskityttävä koko ajan. Kirjaa kuvattiin myös hämmentäväksi. Lukupiiriläiset myös ihmettelivät sitä, kuinka Baerin suvun hallusta löytyi niin paljon kirjeitä. Aivan mieletön juttu kirjan kannalta, koska kirjeet avaavat Baerin suvun tarinaa enemmän ja tekevät ihmisistä elävämpiä. Lukupiiriläiset pitivät myös kirjan lopusta, jossa tunnelma jotenkin tiivistyi entisestään.

Lukupiirissä käytiin tietysti myös keskustelua siitä, millaisia ihmisiä natsit olivat. Baerin suku esimerkiksi oli parempaa ja hienompaa yläluokkaa, joten oli jollain tavoin luonnollista, että he halusivat pitää elämänlaatunsa korkealla jatkossakin. Natsiliike oli vastaus heidän tahtoonsa. Lamakausi ikään kuin ajoi ihmisiä natsiliikkeeseen. Toisaalta kirjassa on järkyttäviä kertomuksia siitä, kuinka natsien piti kohdella erirotuisia ihmisiä. Aivan uskomatonta, vaikka näitä kertomuksia on lukenut, ja on kuullut jo aika liudan aikaisemminkin. Tällaista ei vain voi ymmärtää.

Kirjan alkusivuilla on sukupuu sekä karttoja. Etenkin sukupuu oli avuksi monesti, kun sukulaisia alkoi tulvia kirjan sivuilla enemmän ja enemmän. Lisäksi haastetta toi Katarina Baerin isovanhempien suvuissa vilahtelevat samat nimet: Gerhard ja Else. Kartoista oli myös hyvä tarkastaa, missä paikka kartalla sijaitsee, jos jostain paikkakunnasta kerrottiin enemmän.

Katarina Baer kertoi kirjamessujen bloggaajatilaisuudessa tunteen olleen huikea, kun hän oli ymmärtänyt, että arkistoissa oli ollut koko ajan tietoa hänen isoisästään. Natsitausta on vaiettu salaisuus saksalaisissa perheissä. Baerin isoäitikään ei ollut koskaan puhunut sanaakaan elämästään aviomiehensä rinnalla. Katarina Baer kertoi myös, että natsiaate ja -liike voidaan rinnastaa uskonnolliseen kokemukseen. Itse ymmärrän asian siten, että ihminen on mennyt täysin hurmostilaan, eikä ole ymmärtänyt tekevänsä mitään väärää.

Katarina Baerin He olivat natseja kannattaa lukea, jos lähihistoria kiinnostaa. Kirja on myös hieno läpileikkaus aikakaudesta, joka olisi saanut jäädä tapahtumatta. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4+ (asteikko 1-5).